Ilman vettä ei olisi elämää. Makea vesi on yksi tärkeimmistä luonnonvaroistamme, ja sitä tulisikin käyttää sen mukaisesti. Kestävää kulutusta voidaan havainnollistaa vedenkulutuksen mittarilla, eli vesijalanjäljellä. Se tarkoittaa käyttämiemme tuotteiden ja palveluiden koko elinkaaren kokonaisvedenkulutusta.

Vesijalanjälki voidaan laskea niin yksittäiselle vedenkuluttajalle kuin tuotteelle, yritykselle, kaupungille tai valtiollekin.

Suomalainen kuluttaa kotitalouskäytössä keskimäärin 150 litraa vettä vuorokaudessa peseytymiseen, ruuanlaittoon ja vessanpöntön huuhteluun. Kun mukaan lasketaan ruuan, juoman, vaatteiden ja muiden kulutustuotteiden tuotantoon kuluva niin sanottu piilovesi, päivittäinen vesijalanjälki nousee peräti noin 3800 litraan per henkilö. Lähes puolet siitä on peräisin ulkomailla valmistetuista tuotteista. Veden riittävyys on kaikkia koskettava globaali ongelma.

Vuositasolla maamme kokonais­kulutus on noin 7000 miljardia litraa vettä, josta noin 80 prosenttia muodostuu maataloustuotteiden tuotannosta ja kulutuksesta. Kotitalouksien osuus on noin kolme prosenttia ja teollisuuden noin 15 prosenttia.

Vaikka Suomessa vesitilanne onkin hyvä, makeaa vettä ei riitä kaikkialla maapallolla. Veden vähimmäistarpeeksi on määritelty 50 litraa puhdasta vettä päivässä, ja jopa 780 miljoonaa ihmistä elää ilman tätä mahdollisuutta. Suomalainen hulauttaa tuon 50 litraa pöntöstä alas päivittäin.

Vedenkulutustaan voikin alkaa tarkkailla ja suosia kasvispainotteista ruokavaliota. Esimerkiksi nyhtökauran vesijalanjälki on 1370 litraa kiloa kohden ja kikherneen 3196 litraa kilolta. Porsaanlihan ja naudanlihan vastaavat luvut ovat 5366 ja 14 964 litraa.

Lue lisää vesijalanjäljestä wwf.fi.