Nyt niitä on metsässä, pieniä ja isoja, valkopillisiä ja keltapillisiä, mäntykankailla, kuusikoissa ja koivujen alla. Herkkutatteja! Ainakin omalla retkeilyalueellani pulleajalkaiset herkkutatit ovat olleet myös varsin toukattomia ja hyväkuntoisia, priimatavaraa. Herkkutatti on saanut viime vuosina mainetta Italiaan käynnistyneen viennin ansiosta, jonka alullepanijana toimi italialaissyntyinen Loreno Dalla Valle. Hänen tattien vastaanottopisteitään on toiminnassa ympäri maata ja rekkalasteittain suomalaisia tatteja on lähtenyt juhlistamaan italialaisten herkkupöytiä. Onkin sanottu, että herkkutatti tulee italialaisten tärkeysjärjestyksessä toisena jalkapallon jälkeen. Esimerkiksi vuoden 2003 loistavan sadon yhteydessä herkkutatteja vietiin Italiaan 5,2 miljoonan euron arvosta.

Herkkutattien sato alkaa usein jo heinäkuussa mutta parhaimmillaan se on elokuun lopussa syyskuun alussa. Herkkutatteja on useita lajeja. Männynherkkutatti kasvaa männyn seurassa kuivilla kankailla, tavallinen herkkutatti kuusen ja koivun seurassa. Männyn kanssa kasvaa myös aivan herkkutatin näköinen sieni, joka vasta hiljattain nimettiin omaksi lajikseen kangasherkkutatiksi. Molekyylibiologisin selvityksin sitä ole tosin kyetty erottamaan herkkutatista. Tammen kanssa kasvaa tammenherkkutatti ja koivun kanssa myös koivunherkkutatti. Lisäksi tammen ja lehmuksen seurassa kasvaa kuvaamaton herkkutattilaji, jota on kutsuttu nimellä lehtoherkkutatti.

Suurin osa Suomessa kerätyistä herkkutateista pakastetaan teollisesti kokonaisena vientiin. Kotitarvekäytössä kätevä tapa on kuivaamin en. Lakki viipaloidaan pystysuunnassa ohuiksi viipaleiksi ja kuivataan kuivurilla tai muulla keinoin rapeaksi. Näin ne säilyvät hyvin ja niistä voi laitata monenlaisia muhennoksia ja keittoja.