Kävin vaihteeksi aamulla aikaisin luontoretkellä bongatakseni muutamia lajeja, joita oli ilmoitettu Tiiraan. Paikoin oli vankka hernerokka sumu, joka hälveni taas toisaalla auringon paisteen voittaessa alaa. Pettyneenä en kuullutkaan muiden ilmoittamia harvinaisia lajeja eri kohteista. Sentään yleisten tavin, sinisorsan ja telkän poikueita sain katsella ja kuvata emoineen. Kesän ensimmäiset kypsät mansikat huomasin ja maistoin, mutta niissä oli luteen vahva haju ja maku. Niinpä ajattelin poiketa vielä Korkeakoskella ennen mattojen pesu-urakkaa. Aina koski yllättää! Nyt siellä odotti mahtava luonnon sumunäytös auringon lämmittäessä kosken rinnettä! Koski kohisi ja sumua puski kuin geysiristä ylös yhä uudelleen! Kauempana kuului peukaloisen laulua ja toisaalla lauloi mustapääkerttu! Tähtitalvikin kukka tuoksui vielä, mutta kukinta on jo loppusuoralla. Mieleni täytti kiitollisuus ja onnellinen olo! Ei kiirettä, eikä melua, vain luonnon ääniä ja rauhaa. Kun P-paikalta lähdin ajamaan, huomasin asfaltilla vielä sydämen muotoisen vesirapakon eilisen sateen jäljiltä. Oli pakko vielä pysähtyä ja kuvata sekin:). Hyvillä mielin jatkoin mattojen pesu-urakkaan, jossa ruokokerttunen antoi vuorostaan tahtia työhön jutellessani välillä muiden maton pesijöiden kanssa.