182/365

Nuorena ornitologina 1970-luvulla kolusin tutkimusapulaisena ystävälleni Eskolle oikein palkattuna lintutietielijänä lapinkirvisten ja niittykirvisten pesiä Karigasniemen soilla. Lapinkirvinen tuli tutuksi.

Suurella lämmöllä kuulin aina loppukeväästä etelässä lapinkirvisen läpitunkevan tsiiiiiii äänen. Jos voi sanoa lämmöllä arktiselle alueelle matkaavasta linnusta. Kuva minulla oli vielä toissapäivään asti dia-ajalta Varanginvuonon rantaniityiltä. Punervasta kurkusta tuntee lapinkirvisen eroon muista kirvisistä ja helposti tuosta tsiiiii äänestä.

Nyt sattui kaksi päivää sitten ihana paluu lajin pariin Varangin niemimaan viimeisillä koilliskulman niityillä – seuraavana Karhusaari! Osuin satunnaisesti kahteenkin reviiriin. Oli poikasaika. Lapinkirviset syöttivät innolla pesäpoikasiaan. Ruokaa tuntui olevan tänä kesänä tosi hyvin. Nopein hyppäyksin maassa lapinkirviset keräsivät koko joukon saalista ja lentää riensivät pesään. Muutaman kuvankin nappasin paikalta, josta ne hakivat ruokansa.

Kaksi hämmentävän usein toistuvaa asiaa himmentävät kuitenkin iloani. Lapinkirvinen on vähentynyt. Ilmastonmuutoksen vaikutusta tundralla ja Afrikan Saharan eteläpuolisen alueen olosuhteitten muutosta arvellaan ainakin syiksi Lintuatlaksessa.