Viime syksynä näytti siltä, että tunturisopuleiden määrä oli kasvussa. Kevään edetessä kelkkaurilla ja ketun pesillä nähtiinkin jokunen sopuli, mutta huippuvuotta ei olisi luvassa. Toukokuussa Ylä-Lapissa on nähty vain vähän sopuleita. Niille kävi kuin Suomen euroviisukappaleille: suuret odotukset ja mahalasku.Jotta voisi ymmärtää miksi odotettu sopulinousu lässähti, on katsottava taaksepäin, talveen.

Tammikuu: poikiminen mielessä

Tunturisopuli valitsee talvireviirikseen rinteen, johon kertyy useita metrejä paksu hanki. Se takaa kovillakin pakkasilla vakaan, lähellä nollaa pysyvän lämpötilan.

Sopuli etsii lumen alta ravinnokseen pääasiassa sammalia. Vatsansisällön dna:ta tutkimalla tiedetään, että sen lempiruokaa ovat karhun- ja kynsisammalet, kesällä myös heinät, erityisesti metsälauha. Kun sopuliemo on liikkeellä, sen on syötävä miltei koko ajan. Sammalista saa niukasti energiaa.

Lauhat suojakelit ja erityisesti talviset vesisateet ovat sopuleille ongelma. Sateella niiden kolot tulvivat, kun vesi ei roudan takia imeydy maahan. Pakkasten kiristyessä tulvan alle jääneet sammalet ovat umpijäässä. Se merkitsee sopulille nälkäkuolemaa, ellei ruokaa löydy muualta. Hyvä lumi- ja ravintotilanne on välttämätön sopulivuoden synnylle.