225/365

Syksyn haikeat tunnelmat ovat syviä ja aitoja. Jo hyvän aikaa sirkat ja hepokatit ovat tuoneet mieleen loppukesän. Vilja tuleentuu, sadonkorjuu on ollut käynnissä jo viikkoja. Lintujen laulu on muuttunut hiljaisiksi kutsuääniksi, mikä tuntuu hyvin syksyiseltä. Mustikka-aika alkaa olla ohi etelässä.

Älä kuitenkaan peljästy näistä havainnoista. Syksy on hyvin monessa suhteessa mitä hienoin vuodenaika. Lintujen syysmuutto, lämpimät pimeät illat ja yöt, aamujen kurjet ja hanhet. Ruska kirjaa maan ja puut. Aamusumut nousevat peltojen ja niittyjen ylle. Kuura laskeutuu maahn.

Kaikkea tätä on jo ilmassa, mutta yksi jännittävä piirre syksyssä on vielä. Syksy on pitkä. Se hiipii nyt kesän oheen, jonkun viikon päästä vuodenajaksi. Ja se jatkuu moni-ilmeisenä, vaihtelevana ja osin riemukkaana – tai haikeana, lopulta pitkän aikaa. Erityisesti loppusyksyn valot ovat mielikuvituksellisen rikkaita.

Luulen, että jos syksyn kuvat eivät ole enemmistönä neljän vuodenajan kuvissani, ne ovat ainakin selvänä kakkosena heti kevään jälkeen. Mutta syksyn sävyissä on laajin kirjo ja tunnelmien syvyys! Nautitaan syksyn merkeistä jo nyt loppukesällä ja alkutalveen asti! Sitten voikin odottaa jo seuraavaa syksyä! Se on hieno vuodenaika.

Kurjet matkaavat ennen auringonnousua yöpymispaikoilta pelloille.