Jälleen kerran lemmikistä sen huomaa, että poikkeuksellisen leuto kevät on saanut puutiaisetkin liikkeelle.

Keski-Suomessa vietetyn talvilomapäivän ja pitkän metsälenkin jälkeen Kumu-koiran otsassa karvojen seassa näkyi tuttua pullotusta: puutiainenhan se siellä köllötteli tyytyväisenä veriateriaansa imien. Taas on siis syytä aloittaa puutiaistarkastukset metsälenkkien jälkeen.

Kumu-koira kiikutti jo ensimmäisen puutiaisen turkissaan sisälle 21. helmikuuta Keski-Suomessa. Kuva: Johanna Mehtola

Puutiaiset heräävät talvihorroksestaan karkeasti ottaen silloin, kun päivän keskilämpötila on viisi astetta.

”Puutiaisella ei kuitenkaan ole lämpömittaria. Ne voivat ilmeisesti olla aktiivisia talvellakin esimerkiksi kauris- tai hirvieläinten turkissa”, sanoo tutkijatohtori Jani Sormunen Turun yliopistosta.

Jos keväät aikaistuvat ja syksyt pitenevät tarjoten puutiaisille pitemmän aktiivisuuskauden, se voi nopeuttaa niiden elinkiertoa jopa tuplaten lisääntymispotentiaalin. Puutiaiset ovatkin tutkimusten mukaan runsastuneet viime vuosikymmenten aikana osassa maatamme.

Puutiaisen elinkaari on kolmesta viiteen vuotta. Sillä on neljä kehitysvaihetta, jotka ovat muna, toukka, nymfi ja aikuinen. Puutiainen tarvitsee kehittyäkseen veriaterian kolmessa kehitysvaiheessa.

Suomessa esiintyy kaksi ihmiselle haitallista puutiaislajia: yleinen puutiainen (Ixodes ricinus) ja taigapuutiainen (Ixodes persulcatus). Puutiaiset levittävät kahta vaarallista tautia: bakteeriperäistä borrelioosia ja virusperäistä puutiaisaivokuumetta. Arviolta 15–20 prosenttia puutiaisista levittää borrelioosia ja yksi prosentti puutiaisaivokuumetta.

Kiinnostuitko? Lue lisää puutiaisista.