Juhani Aho tunnelmoi kirjassaan Lohilastuja ja kalakaskuja (1921) näin: ”Se oli se ilta ja nyt odotin samanlaista, sillä olihan paras aika vuodesta, elokuun viimeinen viikko, suuren Stenofylax stellatuksen sesonki.”

Aho puhui vesiperhosista eli sirvikkäistä, nykyiseltä nimeltään virtakalmiosirvikkäistä (Potamophylax latipennis). Noiden suurten, inkiväärinruskeiden sirvikkäiden lento alkaa elokuun alussa ja kestää lokakuun alkuun saakka. Perhokalastajana Aho tiesi, että kun sirvikkäät nousisivat pintaan, kuoriutuisivat ja pitäisivät veden yllä tanssejaan, myös Huopanankosken taimenilla olisi juhlat.

Elokuun lopun illat ovat edelleen hyvää aikaa tutustua sirvikkäisiin. Vesiperhosten toukat eli sirvit elävät vedessä, mutta kesällä koittaa niiden lyhyt aikuisuus, lentoaika ja pariutuminen. Suurimmat lajit lentävät juuri hämärällä.

Vinkki! Sirvejä tai niiden kivi- ja korsikoppia löydät kääntelemällä järven tai joen pohjakiviä. Vihreät koskisirvikkäät (Rhyacophilidae) elävät koskien hapekkaassa vedessä ilman koppaa.Sirvejä näkyy usein kivien vesisammaliin tarrautuneina.