Ruusuruohon vaalean liilat kukat avautuvat heinä–elokuussa laitumilla, kedoilla, rinneniityillä ja tienpientareilla. Kasvi on muinaistulokas, joka saapui maahamme kaskiviljelyn mukana idästä jo tuhansia vuosia sitten. Upeimmat ruusuruohoniityt sijaitsevat Savossa ja Karjalassa. Laji ei menesty savimailla, vaan vaatii kasvualustakseen soraa tai moreenia.

Tiivissä mykerössä voi olla satakunta pientä kukkaa. Niissä riittää runsaasti mettä, ja siksi ne ovatkin monien hyönteisten suosiossa. Ruotsissa ruusuruohon kukilta on laskettu jopa 260 erilaista hyönteisvierailijaa.

Kaikki kukat eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Saksalaistutkijat havaitsivat, että kasvien välillä on suuria yksilöllisiä eroja meden ravinnekoostumuksessa. Tietyn kasvin mesi voi sisältää kaksinkertaisen määrän sokereita ja aminohappoja toisen yksilön meteen verrattuna. Lisäksi iltapäivällä medessä on lähes kolme kertaa niin paljon sokeria kuin aamupäivällä. Aikainen pörriäinen ei siis nappaa parasta apetta!