112/2020

Kuvan naaraskoskelo ”moikkaa” Hauhon Vihavuoden koskessa. Vaikka linnun nokka ylettyy melkein koko höyhenpeitteen huoltamiseen, niskan hoitoon tarvitaan jalan räpylää. Tuo ingressin 30 % koko Euroopan kannasta on noin 25 000 paria Suomessa.

Isokoskelo pesii koko maassa meren rannikolta ja saaristosta karuissa vesissä aina Lappiin saakka. Se on kuitenkin vähentynyt rannikoilla ja Lapissa ja on nyt suojelukategorioissa silmälläpidettävä.

Vähenemisen syytä ei tiedetä, mutta yhdeksi on arveltu pesäpönttöjen vähentymistä. Tilannetta voi korjata jokainen mökkiläinen. Pesä voi olla myös rakennuksen alla tai kivikossa taikka tiiviissä kataikossa.

Tenon suistoon Pohjois-Norjaan kerääntyy juuri nyt syksyisin muutollaan kymmeniä tuhansia isokoskeloita. Ruijassa niitä kutsutaan kalasorsiksi.

Isokoskeloita talvehtii enenevässä määrin Suomessa. Karaistunut lintu pärjää, kun vesi on sula. Viime talvena esim. Hämeen järvien selillä viipyi tuhansia isokoskeloita niin kauan kunnes järvet lopulta saivat jääpeitteen.

Isokoskelokoirailla on kiistaa Kymijoen sulassa pyydystetystä nahkiaisesta.