Toisinaan työpäivä täällä Arktiksella voi saada uuden käänteen kun tie tutkimusalueelle onkin tukossa. Alueella tai sen välittömässä läheisyydessä laiduntaa Arktiksen suuri rauhallinen ruohonleikkuri: myskihärkä (Ovibos moschatus). Jos näin on, annetaan eläinten jatkaa laidunnustaan rauhassa kahdesta syystä.

Ensinnäkin myskihärät ovat isoja eläimiä, uros voi painaa 350 kg ja naaraskin komeat 250 kg. Pienempi väistää. Myskihärät ovat perusluonteeltaan rauhallisia ja yleensä poistuvat paikalta, jos ihminen lähestyy niitä. Joka tapauksessa on suositeltavaa pitää niihin vähintään 50 metrin etäisyys. Myskihärät poikivat huhtikuun lopussa, joten tähän aikaan mukana saattaa olla vielä vasoja, jolloin emot saattavat käyttäytyä agressiivisemmin.

Toinen syy on siinä, että projektissa, jossa olen tämän kesän keräämässä dataa, tutkitaan laiduntajien ja ilmaston lämpenemisen vaikutusta kasvillisuuteen ja ekosysteemien hiilidioksidivirtoihin. Näitä laiduntajia on käytännössä kaksi: myskihärkä ja sen lisäksi alueella runsaslukuisena laiduntava karibu. Jos eläimet sattuvat olemaan koealalla ruokailemassa, ei niitä mennä häiritsemään, vaan siirrytään sen sijaan toiselle alueelle.

Kuva: Eero Myrsky

Myskihärkä on kuulunut Länsi-Grönlannin alkuperäiseen lajistoon, mutta se on aikanaan metsästetty alueelta sukupuuttoon. Vuosina 1962 ja 1965 toteutettiin projekti, jossa 27 myskihärkää siirrettiin Itä-Grönlannista länteen 25 kilometriä etelään Kangerlussuaquin asutuskeskuksesta Tatsip Ata-lahden ympäristöön. Aluetta kutsuttiin siitä lähtien nimellä ”Musk Ox Bay”. Sen jälkeen tämä arktiksen rauhallinen vaeltaja on ottanut alueen hyvin omakseen: nykyään alueella laiduntaa jo noin 15 000 myskihärkää.

Kangerlussuaquista härkiä koitettiin vielä siirtää pohjoisemmaksi Länsi-Grönlantiin. Mahdollisia elinympäristöjä käytiin tutkimassa ja samalla arvioitiin, kuinka suuria myskihärkäpopulaatioita niillä voisi elää. Tämän projektin tarkoituksena oli saada paikalliset ihmiset luopumaan vähitellen valaanpyynnistä ja siirtymään metsästämään härkiä. Projekti ei toteutunut suunnitellulla tavalla. Härkiä kyllä siirrettiin useaan kohteeseen, mutta muutos metsästystottumuksissa ei ole pieni juttu: valaanpyynti on erittäin syvällä grönlantilaisessa kulttuurissa. Osa siirretyistä populaatioista on vielä tallella, mutta osa on kadonnut kokonaan.

EDIT: Korjattu blogin viimeistä kappaletta koskien myskihärkien siirtoa Länsi-Grönlantiin 8. elokuuta 11.47.