Enoplognatha ovata

Valkohelmikillä on kolme eri värimuotoa. Lineatan takaruumis on kokonaan (kellertävän) valkoinen, Redimitaa koristavat pinkit raidat, ja Ovatan takaruumis on laajalti pinkki. Lajin populaatioissa on yleensä useampaa kuin vain yhtä värimuotoa. Lajin englanninkielinen nimi Candy-striped Spider eli ”karamelliraitainen hämähäkki” viittaa raidalliseen värimuotoon, suomalainen nimi taas valkoiseen värimuotoon.

Valkohelmikki saalistaa verkon avulla ja piilottelee odotellessaan lehden alla.

Ulkonäkö: Vaalea hämähäkki, jonka takaruumis on kermanvalkoinen, pinkkiraitainen tai laajalti pinkki. Naaraan koko noin 6 mm. Koiras on hieman pienempi ja kuvioiltaan usein tummempi.

Levinneisyys: Elää monenlaisissa melko avoimissa ympäristöissä metsänreunoista tienvarsille. Yleinen erityisesti Suomen eteläosissa. Yksilöt elävät melko tiiviissä populaatioissa, ja lajin hämähäkkejä voikin löytää samalta paikalta useamman.

Lisääntyminen: Naaras piilottaa munapussin käärimänsä lehden sisään ja vartioi sitä, kunnes munat kuoriutuvat.

Misumena vatia

Kukkaravukki saalistaa väijymällä kukassa ja iskemällä nopeasti, kun pölyttäjähyönteinen laskeutuu ulottuville. Se kykenee vaihtamaan väriään sen mukaan, missä kukassa se väijyy saalistaan. Naamioituminen on todella tehokas, joskin repertuaariin kuuluu vain kaksi väriä – keltainen ja valkoinen.

Värin vaihtaminen ei suju yhtä sutjakkaasti kuin mustekaloilla tai kameleonteilla. Keltaiseksi muuttuminen vaatii pigmentin tuottamista ja erittämistä pintasolukkoon, ja se voi viedä jopa muutaman viikon. Palautuminen valkoiseen perusväriin hoituu alle viikossa.

Koska väriä ei voi vaihtaa hetken mielijohteesta, hämähäkki pysyttelee mielellään samassa kukassa niin kauan kuin se houkuttelee riittävästi saalista. Pienikokoinen koiras liikkuu naarasta enemmän, sillä parittelukumppanin etsiminen on koiraan vastuulla.

Ulkonäkö: Naaras n. 10 mm, yksivärisen valkoinen tai keltainen, nuorena vihreä. Joskus takaruumiissa punaiset juovat. Koiras vain n. 4 mm ja ruskea-valkoinen. Kaksi etummaista jalkaparia eteenpäin kaartuvat ja selvästi kookkaammat kuin takimmaiset.

Levinneisyys: Elää niityillä ja pientareilla lähes koko maassa, harvinaistuu pohjoiseen päin.

Lisääntyminen: Naaras piilottaa munansa kasvien lehtien väliin ja suojaa ne seittipussilla. Se vartioi pesäänsä, kunnes poikaset kuoriutuvat ja kuolee sitten.

Araniella cucurbitina

Vihreä väri on kurkkuhämähäkille suoja saalistajia vastaan. Se kutoo ratasmaisen pyyntiverkkonsa kasvillisuuteen ja päivystää usein keskellä verkkoaan valmiina säntäämään kiipeliin joutuneen saaliin luo.

Ulkonäkö: Eturuumis rusehtava, takaruumis kirkkaan vaaleanvihreä pienillä tummilla pilkuilla. Koko puolen sentin molemmin puolin, naaras koirasta isompi.

Levinneisyys: Yleinen suuressa osassa maata monenlaisilla puoliavoimilla alueilla.

Lisääntyminen: Naaras kiinnittää munapussin ylös heinänkorsiin tai muuhun kasvillisuuteen. Poikaset kuoriutuvat seuraavana keväänä.

Micrommata virescens

Viherjahdikin häikäisevän vihreä väri herättää ihmetystä, sillä etenkin rakennettuun ympäristöön päätyessään hämähäkki on kuin huomioväreissä. Rehevässä kasvillisuudessa kirkaskin vihreä toimii suojavärinä, jonka turvin hämähäkki sekä piiloutuu saalistajilta että väijyy itse saalista. Se ei kudo pyyntiverkkoja, vaan syöksähtää saaliin kimppuun.

Ulkonäkö: Häikäisevän vihreä, takaruumis vaaleanvihreä. Silmien ympärillä valkoiset renkaat. Naaras 10–15 mm, koiras pienempi ja sen takaruumiissa punaruskeita raitoja.

Levinneisyys: Elää monenlaisissa puoliavoimissa ympäristöissä rehevässä kasvillisuudessa tai puiden alaoksilla. Maan eteläosissa melko tavallinen.

Lisääntyminen: Naaras piilottaa munapussin kiinnittämällä lehtiä yhteen sen ympärille. Naaras jää vartioimaan munia, kunnes ne kuoriutuvat noin neljän viikon kuluttua.

Argiope bruennichi

Ampiaishämähäkin nimi kuvaa hyvin lajia, sillä hämähäkin takaruumis muistuttaa paljon ampiaisen väritystä. Luultavasti väritys on suojakeino samaan tapaan kuin kukkakärpäsillä – ampiaisen näköinen otus saa olla rauhassa useimmilta saalistajilta.

Ensimmäinen ampiaishämähäkki havaittiin Suomessa vasta vuonna 2005. Laji vaikuttaisi olevan vakiintumassa maahan, sillä munapussissa onnistuneesti talvehtineita poikasia on löydetty jo useasti.

Ulkonäkö: Naaras kookas, ruumis 14–17 mm. Takaruumiissa mustia, keltaisia ja valkoisia raitoja. Koiras ruskeankirjava ja verrattain pieni, vain noin puolisenttinen.

Levinneisyys: Havaittu säännöllisesti etenkin lounaisrannikolla, yksittäisiä havaintoja pohjoisempaakin.

Lisääntyminen: Naaras kutoo pallomaisen kotelon muniensa suojaksi ja kiinnittää sen kasvillisuuteen. Tämän jälkeen naaras kuolee. Poikaset kuoriutuvat vasta seuraavana keväänä.