Suomen kansallislintua laulujoutsenta voi kuunnella paitsi luonnossa, myös ympäri maailmaa konserttisaleissa, koska Einojuhani Rautavaara sisällytti linnun äänen vuonna 1972 sävellykseensä Cantus Arcticus.

”Arktinen laulu” on teos orkesterille ja joutsenille, ja yksi suomalaisen taidemusiikin tunnetuimpia teoksia. Siinä käytetyt joutsenten äänet on tallennettu Suomen luonnossa, Limingassa sekä lähellä napapiiriä, ja konsertissa ne soitetaan nauhalta.

Kapellimestari Leif Segerstam levytti Cantus Arcticuksen vuonna 2005 Helsingin kaupunginorkesterin kanssa, joten hän tietää, mistä orkesterit saavat aina tuon saman nauhan.

”Nykyäänhän se on cd. Siinä cd:ssä vain on se ongelma, että sen pituus ei aivan riitä. Varsinkaan kolmannen osan linnunäänet eivät aina riitä minun johtaessani, mutta fiksu ihminen sanoo nauhurin vieressä istuvalle soittajalle, että kelaa takaisinpäin silloin kun on forte, niin se riittää ”, Segerstam paljastaa.

Segerstam pitää laulujoutsenen ääntä jäljittelemättömänä, niin kuin kaikki luonnon äänet ovat. Cantus Arcticuksen ensimmäisessä osassa joutsenten teräviä törähdyksiä imitoidaan kuitenkin pasuunalla. Kappaleen kolmannessa osassa (yllä) ne tulevat puolestaan nauhalta. Tuo muuttavien joutsenten kaklatus muistuttaa Segerstamin mielestä eniten puupuhaltimen ääntä, jos jotakin.

”Voihan jotain sen kaltaista toki saada aikaan. Soittakaa korkein ääni ja muljahdelkaa! Mutta eihän se nyt yhtään kuulosta laulujoutsenilta, vaan se kuulostaa puupuhaltajien ylärekisterin kollaasilta”, Segerstam sanoo.

Rautavaaralla ei ehkä ollutkaan muuta vaihtoehtoa kuin käyttää äänitettä.

Suomen Luonto juhlii tänään kuunnellen Cantus Arcticuksen kolmatta osaa, Swans migrating. Hyvää itsenäisyyspäivää!