Tihruisen sumuinen aamu Kemiönsaarella alkaa hiljalleen seljetä, ja se näkyy ja kuuluu. Touhukkaat kimalaiset surisevat neidonkielten sinisissä kukissa ja jokunen päiväperhonenkin on jo karistanut kasteen siivistään.

Vanha kauppatontti Taalintehtaalla, Hertsbölentien ja Pesutuvantien kulmauksessa, on saanut uuden tarkoituksen monimuotoisuuden ja uhanalaisten lajien suojapaikkana.

”Yksi perustarkoitus on, että tänne tulee koiruohoa ja neidonkieltä, joilla molemmilla elää uhanalaisia perhoslajeja”, kertoo Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ylitarkastaja Iiro Ikonen.

”Mietimme tätä Taalintehtaan alueen kokonaisuuden suojelua. Kauppatontilla oli jo jonkin verran neidonkieltä reunoilla ja totesimme, että tämä olisi hyvä uusympäristö mukaan siihen kokonaisuuteen. Tavoitteena on suojella uhanalaisia perhosia niin, että lajit pystyvät pitkällä aikavälillä selviämään täällä.”

Ikosen lapset kiertelevät korkeita kukintoja hyönteishaavien kanssa perhostoukkia etsien. Hän ohjeistaa olemaan tarkkana pienen ja valkoisen, mustapilkullisen perhosen varalta. Se on neidonkielellä elävä rauhoitettu varjotäpläkoi, ja Taalintehdas on nykyisin lajin ainoa esiintymispaikka Manner-Suomessa. Haaviin sitä ei saa tarkoituksella ottaa.

”Nyt on vähän satanut, ne voivat olla piilossa”, hän vinkkaa.

Iiro Ikonen ja Charlotta Berlin ihailevat kukkivia neidonkieliä.

Koiruohosta käytetään myös nimeä mali. Kasvi tunnetaan yhtenä absintin tärkeimmistä mausteyrteistä.

Näin monimuotoisuuspuisto perustettiin

Kauppatontilla kasvoi jo useita ketokasveja, mutta voimakaskasvuinen ja kookas heinä, hietakastikka, oli vallannut alaa. Maaperä ei ollut myöskään otollinen kedon perustamiselle. Siksi koko pintamaa päädyttiin lopulta poistamaan, kertoo Ikosen kollega, luonnonhoidon asiantuntija Charlotta Berlin.

Tilalle tuotiin hiekkamaata lähistöltä paikasta, jossa ei esiinny haitallisia vieraslajeja.

Puiston suunnitteli konsulttityönä paikallinen biologi Panu Kunttu. Ennen maansiirtotöitä hän kaivoi tontilla kasvaneet ketokasvit ylös, jotta ne saatiin palautettua sijoilleen uuteen hiekkamaahan. Lisää kasveja hän pelasti rannasta, jossa ketoa jäi uuden vierasvenesataman parkkipaikan alle.

Vastaavasti sattuman kautta puistoon saatiin rannasta järeä puunrunko lahoamaan. Kemiönsaaren kunta oli innolla mukana toteuttamassa puistoa yhteistyössä viranomaisten kanssa.

”Lisäksi täällä on risuaita ja hyönteishotelli sekä lepakonpönttö. Tontilla kasvoi kaksi koivua, niin käytimme ne tuon risuaidan rakentamiseen”, Berlin sanoo.

Kun perustustyöt oli tehty, monimuotoisuuspuiston laitaan tuotiin alueen merkitystä avaava infokyltti sekä penkki, johon voi istahtaa ihailemaan kukkaloistoa ja pörriäisten hyörinää.

Kaksi vuotta puiston perustamisen jälkeen kukkia on valtavasti. Jo viime vuonna Kunttu tunnisti tontilta useita kymmeniä kukkakasvilajeja.

Hanskoja ei kuitenkaan voi ripustaa naulaan, sillä perinnemaisema kaipaa hoitoa, kuten säännöllistä niittoa tai liikaa alaa valtaavien kasvien suitsimista.

Tällä erää vallalla ovat päivänkakkarat ja ahdekaunokit. Niitä kasvaa jo niin runsaasti, että osa täytyy kitkeä. Kasvillisuus niityllä ei saa kasvaa liian tiheäksi, sillä se tukahduttaisi heikot kilpailijat, kuten kangasajuruohon sekä koiruohon.

”Uhanalainen koiruohokoisa käyttää elinkierrossaan koiruohon juuria ja tyveä, ja kasvin täytyy olla tietyn paksuinen, että toukka viihtyy siellä. Siksi sitä varten täytyy olla paljon koiruohoa, ja vanhoja kasveja niiden joukossa”, Ikonen kertoo.

Hetken kiertelyn jälkeen pikkuruinen perhonen osuu Ikosen silmiin lepäilemästä heinänkorrelta, aivan neidonkielen vierestä. Varjotäpläkoi on ottanut tontin omakseen juuri niin kuin puiston perustajat toivoivat.

Neidonkieli on uhanalaisen varjotäpläkoin toukkien ravintokasvi.

Koko kylä suojelee perhosia

Teemme pienen kävelykierroksen kylän ympäri. Neidonkieli kukkii pientareilla pitkin matkaa, ja äkkäämme kukin vuorotellen lisää varjotäpläkoita. Ikonen kertoo, että laji on turvaamistoimien ansiosta lisääntynyt merkittävästi.

ELY-keskus on rajannut parhaille neidonkielipaikoille alueita, joilla nurmikkoa ei parturoida, vaan ketoja ja tienvarsia hoidetaan ELY-keskuksen ohjeiden mukaisesti. Näin uhanalaisille perhosille on syntynyt koko kylän kattava elinympäristöjen saaristo.

”Järjestimme kyläläisille tiedotustilaisuuden, jossa keskusteltiin siitä, miten näitä tulisi hoitaa. Samalla tuli toive, että asukkaat saisivat kylttejä näille rajausalueille, jotta ohikulkijat ymmärtävät, miksi ne ovat jääneet hoitamatta. Vaikka eiväthän ne ole hoitamatta, mutta voivat välillä näyttää siltä”, kertoo Berlin.

Neidonkielien sinisenä hehkuvia varsia kasvaa kuitenkin paljon useammassa paikassa kuin kyltit osoittavat.

”Ihmiset ovat ruvenneet jättämään näitä neidonkieliä kasvamaan myös rajauksien ulkopuolella, mikä on ihan todella hienoa. Siitä näkee, että tiedottamisemme on onnistunut“, hän iloitsee.

Neidonkielet koristavat kävelyteiden varsia siellä täällä.

Ikosen lapset löytävät haavistaan kauniin toukan, jonka hän tunnistaa pihatäpläkoiksi. Laji on sukua varjotäpläkoille, ja sen kanta on elinvoimainen.

Kokonaisuutena projekti on sujunut niin hyvin, että Berlin on yhtä hymyä. Yhteistyö kunnan ja maanomistajien kanssa on ollut mutkatonta, ja ketokasvien kukoistus on jo tässä vaiheessa ylittänyt odotukset. Myös asukkailta on tullut positiivista palautetta.

Retkivinkki

Merimaisemaa ja järvitunnelmaa Taalintehtaalla

Berlin kertoo suunnittelutiimin pähkäilleen, miksi juuri Taalintehdas on tällainen hotspot-alue näille pienille perhosille.

”Se johtuu osittain siitä, että tässä on suuret korkeuserot ja tuo meri. Tähän tulee paahteisuutta, ja meren takia talvi tulee myöhemmin ja kevät aikaisemmin. Lisäksi tässä on ollut kauan ruukkihistoriaa, ja laivojen mukana on myös tullut kulttuurilajeja tänne”, hän summaa.