Tuijotan pientä söpöä kaivuria, joka lepäilee ojan varrella keskellä kaadettujen puiden sekamelskaa. Kone odottelee ojantäyttötöiden jatkumista. Potkimme mieheni kanssa maata ihmetellen ääneen, tässäkö se todellakin on ollut? Karpalosuo?

Isäni on puhunut karpalosuosta aina. Lapsena se oli mielessäni punaisena hehkuvana paratiisina, sillä jostain syystä siellä ei tullut ikinä käytyä.

Varsinaissuomalaisen kotitilani Kontolan tilan metsä on jatkuvassa kasvatuksessa oleva tavallinen kangasmetsä, jossa ei ole erityisiä suojeluarvoja reunoilla avautuvien perinnebiotooppien lisäksi. Pari vuotta sitten jäin miettimään, voisiko siellä olla, sillä vanhempani ovat toivoneet suojelutoimia.

Metsässämme oli kaksi kaunista puroa, tai oikeastaan kolme pätkää kaunista puroa, joilla nuorena usein vierailin. Loput pienvedet olivat syviä suoria ojia. Minun puroni olivat ne jotka solisivat vilk