Matti Ahteen kuolema juuri ennen joulua järkytti vakavan sairauden väistämättömyydestä huolimatta. Itselleni selkein mielikuva Ahteesta on vuoden 1984 Iijoki-soudusta ja sen päätöstilaisuudesta Pudasjärven Kipinässä. Tilaisuuden juontajana kysyin silloiselta ympäristöministeriltä kolmeen kertaan kysymyksen, onko Iijoen keskiosa mukana valmistelussa koskiensuojeluohjelmassa.

Ahde väisteli ensin kahteen kertaan selkeää vastausta, sillä hänen oma demareiden vaalipiirinsä oli tehnyt päätöksen Kollajan altaan rakentamisen puolesta. Kun ympäristöministeri vastasi kolmanteen kysymykseen vihdoin selkeästi kyllä, paikalla olleet sadat ihmiset ryhtyivät avoimesti hurraamaan, taputtamaan ja tömistelemään jalkojaan. Euforia oli lähes käsittämätön.

Iijoella soudetaan joen puolesta joka vuosi. Kuva vuodelta 2012. Kuva: Raija Lähdesmäki

Luonnon etu meni edelle

Juuri tällainen oli Matti Ahde. Hän pani monesti poliitikon toimissaan edelle luonnon edun vastoin omaa poliittista etuaan. Monen päätöksen taustalla asiantuntijana toimi luonnonsuojeluliiton pitkäaikainen puheenjohtaja, professori Rauno Ruuhijärvi.

Ahde otti koskiensuojelulain perustaksi Rauno Ruuhijärven ja toimikunnan pienen vähemmistön allekirjoittaman eriävän mielipiteen 53 vesistöalueen suojelusta, kun toimikunnan enemmistö oli edustanut selvästi heikompaa esitystä. Tämä oli tuohon aikaan liki ennen kuulumatonta.

Ruuhijärvi oli muutenkin Matti Ahteen tärkein asiantuntija ja taustataho ensimmäisen ympäristöministerin monien luonnonsuojelupäätösten taustalla. Asia ilmenee myös Timo Hakkaraisen Ahteesta kirjoittamasta elämänkerrasta ”Sähkömies”.

Tässä kirjasta suora lainaus: ”Teimme Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa tiivistä yhteistyötä. Liiton legendaarisen puheenjohtajan, professori Rauno Ruuhijärven panos oli todella arvokas”, kirjassa sanotaan Ahteen suulla.

Soitetaan siis Rauno Ruuhijärvelle ja kysytään lisää.

Ruuhijärvi kertoo Matti Ahteen kutsuneen hänet jo ennen ympäristöministeriön perustamista silloin tällöin aamuisin ennen kahdeksaa vierailulle Kirkkokadulle. Ahde toimi tuolloin sisäministerinä, jolle kuuluivat monet ympäristöasiat ennen ympäristöministeriön perustamista.

”Kävimme läpi ajankohtaisia asioita. Kirjoitin Ahteelle myös puheita”, Ruuhijärvi kertoo.

Rauno Ruuhijärvi sanoo Matti Ahteen tulleen tutuksi myös Venäjä-ympäristöyhteistyöstä, jossa he molemmat olivat aktiivisia.

”Tästä saatiinkin sopimus Neuvostoliiton kanssa 1986. Matti teki Moskovassa myös esityksen maiden välisestä Ystävyyden puistosta Kuhmon ja Kostamuksen alueille. Ajatus tuli esille vasta itse kokouksessa, mutta se herätti heti ihastusta ja johti yhteisen luonnonsuojelualueen perustamiseen 1990.”

”Tämä merkitsi Venäjälle paljon ja oli osa hallitusten välistä ympäristöyhteistyötä, joka jatkuu edelleenkin.”

Nyt Ystävyyden puisto on erittäin arvokas luonnonsuojelualueiden kokonaisuus Kuhmossa, Suomussalmella ja samalla kohdin Venäjän puolella Kostamuksessa.

Rikkipäätös jäänyt unhoon

Matti Ahteen merkitys ympäristöministeriön sekä silloisten läänien ja kuntien ympäristöhallinnon perustamisessa oli myös kiistaton 1980-luvulla. Rauno Ruuhijärven mukaan Keskusta ei olisi millään halunnut ympäristöministeriön toimialaan mukaan myös luonnonsuojelu- ja vesiasioita ympäristön saastumiseen liittyvien asioiden lisäksi, mutta näin lopulta tehtiin.

Ruuhijärvi nostaa esille Matti Ahteen merkityksen myös Suomen ja oikeastaan koko Euroopan rikkipäästöjen vähentämisessä, mitä ei ole juuri korostettu aikaisemmin.

”Matti Ahde ajoi Suomessa läpi päätöksen rikkipäästöjen puolittamisesta, mikä puolestaan vaikutti kansainväliseen päätökseen 30 prosentin vähennystavoitteesta. Aloite tähän tuli Suomesta ja Ahde oli asiassa keskeinen henkilö. Teollisuus oli luonnollisesti tällaista päätöstä vastaan.”

Happamoittavat rikkipäästöt uhkasivat vesistöjä ja myös metsien terveyttä.

Ahteen meriitit eivät jääneet tähän. Rakennus- ja kaavoitusasiat, harjujensuojelu, soidensuojelu, Hailuodon siltakysymys, Oulunjärven ylitystien torppaaminen, monien luonnonsuojelualueiden edistäminen, kuten Oulangan kansallispuiston laajennus, ja huippuna tietysti koskiensuojelulaki, olivat aikamoisia urotekoja tuollaisessa ilmapiirissä.

”Matti Ahde ajoi näitä asioita voimakkaasti, vaikka se alensi hänen oma kannatustaan vaalipiirissään ja aiheutti uhkauksiakin”, Ruuhijärvi sanoo.

”Helppoa ei ollut myöskään Kitkanniemen suojelualueen perustaminen Kuusamon yhteismetsän maille.”

Erinomaiset neuvottelutaidot

Professori Rauno Ruuhijärvi sanoo osan näistä asioista onnistuneen Matti Ahteen erinomaisten neuvottelutaitojen ja suhteiden ansiosta. Hänelle oli hyvät välit esimerkiksi Keskustan ministereihin Toivo Yläjärveen ja Taisto Tähkämaahan, joiden apua monet luonnonsuojelupäätökset vaativat.

”Aluksi Matti ei tiennyt paljonkaan luonnonsuojeluasioista, mutta hän oppi vähitellen. Hänellä oli tavaton kyky omaksua asioita ja kuunnella asiantuntijoita. Ahde innostui näistä asioista, sai jonkinlaisen luontoherätyksen”,  Rauno Ruuhijärvi muistelee.

”Matti osasi myös valita avustajansa. Kansliapäällikkö Lauri Tarasti oli tehokas ja hyvä luonnonsuojelupykälien laatija ja avustaja erityisavustaja Pekka Ruotsalainen piti hyvin kurissa demareiden kentän ja puolueen”.

Kollajan tyrmääminen oli Ahteelle varmasti poliittisesti eräs hänen uransa vaikeimpia asioita, sen merkitys oli myöhemmin valtava. Matti Ahdekin iloitsi aidosti saatuaan Suomen luonnonsuojeluliiton kultaisen ansiomerkin toimistaan luonnonsuojelussa.

Itse muistan Matti Ahdetta aina, kun seison Iijoen vapaan keskiosan rannalla: Iijoki ja Suomen luonto eivät sinua unohda.

Ismo Tuormaa

Muokattu 24.12.2019 10:20. Tarkennettu joitain Rauno Ruuhijärven sitaatteja.

Matti Ahde Porin Suomi-Areenassa heinäkuussa 2013. Kuva Wikimedia Commons.