Keto-orvokki on kiehtonut ihmismieltä kautta aikojen, eikä ihme. Kun kukkaa katsoo läheltä, sen vaatimattomasta kauneudesta ja hienoista yksityiskohdista ei voi olla vaikuttumatta.

Keto-orvokki on karujen ympäristöjen kasvi. Se viihtyy kuivilla ja paahteisilla kallioilla, kedoilla, tienpientareilla ja joutomailla. Etelä- ja Keski-Suomessa se on yleinen, pohjoisempana harvinainen.

Kukka on useimmiten kolmivärinen, mistä tulee sen tieteellinen nimi Viola tricolor. Vuonna 1683 Elias Tillandzin kasviluettelossa keto-orvokki oli nimetty kolmikukkana, Colmi Cuckanen, kunnes Elias Lönnrot nimesi sen keto-orvokiksi.

Vaikka keto-orvokki on kesän kukka, se aloittaa kukintansa varhain keväällä ja kukkii pitkälle syksyyn. Se onkin tärkeä ravinnonlähde keväällä varhain liikkuville kimalaisille, pistiäisille ja kärpäsille. Keto-orvokki on myös pääasiallista ravintoa monille hopeatäpläperhosten toukille, kuten orvokki- ja helmihopeatäplälle.

Pölyttämisen kannalta kukan rakenne on erikoinen. Kun kukkaa tarkastelee läheltä, voi terälehdessä erottaa mesiviitat, jotka ohjaavat pörriäistä mettä sisältävään kannukseen. Kukan rakenne ja väritys siis auttavat pölyttäjiä tekemään työnsä tehokkaasti.

Tärkeää yhteistyötä keto-orvokilla – kuten monilla muillakin orvokkilajeilla – on myös muurahaisten kanssa. Orvokin siemenessä on mehevä lisäke, joka maistuu muurahaisille. Muurahaiset kuljettavat siemeniä pesään, herkuttelevat lisäkkeen ja heittävät itse siemenen pois. Kasvi leviää tehokkaammin kauemmas kuljetetuista siemenistä kuin jos siemen itäisi heti emokasvin vieressä.

Symboliikkaa ja parannuskeinoja

Keto-orvokkeihin on liitetty paljon uskomuksia. Vanhan tarinan mukaan kukka muistuttaa äitipuolta ja sen lapsia. Alimmat terälehdet esittävät äitipuolen takamusta, viereiset terälehdet äidin omia lapsia ja kauemmat ottolapsia. Suomen länsirannikolla keto-orvokista onkin käytetty nimitystä äitipuolenkukka, mikä tulee lajin ruotsinkielisestä nimestä styvmorsviol.

Kirkko puolestaan on nähnyt kukassa Pyhän kolminaisuuden. Kerrotaan, että keto-orvokki aiemmin tuoksui, mutta koska ihmiset poimivat sitä ja samalla talloivat viljapeltoja, orvokki pyysi Jumalalta ottamaan tuoksun pois. Tuoksun sijasta keto-orvokki sai kolme väriään: violetti, kultainen ja valkoinen.

Ihminen on myös hyödyntänyt keto-orvokkia erilaisiin vaivoihin. Lönnrot on kehottanut käyttämään kasvia lasten maitoruven hoitoon, Naantalista keskiajalta peräisin olevassa luostarikirjassa keto-orvokkia suositeltiin hilseilyyn.

Syötävä keto-orvokki on villiyrttien aatelia. Vienosti vaniljalta maistuvaa kukkaa voidaan käyttää leivonnaisten ja salaattien koristeena tai vaikkapa teenä. Suomen 14 orvokkilajista kaikki ovat syötäviä, joten lajien sekoittaminen keskenään ei ole vaarallista. Juuria ei kuitenkaan kannata syödä, sillä ne voivat aiheuttaa pahoinvointia.

Keto-orvokki

Viola tricolor

Yksi- tai kaksivuotinen, terälehdet yleensä kolmiväriset: sinipunaiset, keltaiset ja valkoiset. Värivaihtelu suurta. Kasvaa kallioilla, kedoilla ja kuivahkoilla niityillä eteläisessä Suomessa. Kukkii keväästä syksyyn. Käytetään lähes koko Euroopassa lääkinnässä ja kukkia ruoan lisukkeena.

Kaksi muunnosta:
Dyyniketo-orvokki Viola tricolor var. maritima, joka kasvaa merenrantahietikoilla, sekä kallioketo-orvokki Viola tricolor var. tricolor, joka kasvaa kallioilla, kedoilla, ahoilla, niityillä ja pelloilla.

Kuva: Seppo Keränen

kedotketo-orvokkiorvokitperhosetpölyttäjätvilliyrtti

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!