Lasse Jalonen ja Jarkko Lauri Pohjois-Pohjanmaan näkövammaisista saapuvat testiyleisöksi, kun Ulla Matturi Liminganlahden luontokeskuksesta vetää elämänsä ensimmäisen opastuksen näkövammaisille. Matturia jännittää, sillä Jalonen ja Tuomas lupasivat tarpeen vaatiessa antaa kriittistäkin palautetta, ja lisäksi paikalla on lehdistöä. ”En ole nukkunut koko viikonloppuna”, Matturi sanoo.

Luontokeskuksella on pysyvä näyttely ”Lintujen kahdeksan vuodenaikaa”, joka esittelee Liminganlahden vuodenkiertoa, erityispiirteitä ja alueella tavattavia eri linturyhmiä kahlaajista pikkulintuihin. Näyttelytilassa on virikkeitä monille aisteille. Upeiden luontokuvien rinnalla voi ihailla lahden äänimaisemia. Ukkosen jyrinän lisäksi äänessä on rantaniittyjen tyypillisiä asukkaita, muun muassa kuovi, mustapyrstökuiri ja niittykirvinen.

Matturi aloittaa opastuksen hanhista, joiden saapuminen on yksi Liminganlahden näkyvimpiä luonnonäytelmiä.
Hän antaa Jaloselle käteen aidon kokoisen merihanhen mallin, minkä avulla saa hyvän käsityksen linnun koosta ja muodosta.
”Tämmöiset on hyviä”, Jalonen kiittelee.

 

Seuraavaksi Jalonen ja Lauri saavat päähänsä kuulokkeet, joista he kuuntelevat kymmenen Suomen yleisimmän pikkulinnun laulua. Pajulintuja löytyy maastamme jopa 8,5 miljoonaa, ja laji onkin maamme runsaslukuisin lintu. Pelkästään pajulinnun laulun tuntemalla pystyy siis tunnistamaan merkittävän osan laulajista.

Lintujen munistakin on tehty oikeankokoisia malleja, joita voi tutkia kädessä. Vertailussa ovat suurimmasta pienimpään joutsenen, kuovin ja pajulinnun munat. Lintujen sulat sen sijaan ovat oikeita. Suurin sulka on merikotkan. Tarjolla on myös pehmeitä sinisorsan rintahöyheniä sekä joutsenen untuvaa.
”Tämä on kreettinen tapa oppia”, Jalonen sanoo.

Vasemmalla laulujoutsenen, takavasemmalla kuovin ja edessä vasemmalla pajulinnun muna.

Vasemmalla laulujoutsenen, keskellä merikotkan ja oikealla suopöllön sulka.

 

Joutsenen ja suopöllön sulkien sileyttä vertailemalla Matturi selittää kuinka suopöllö pystyy lentämään äänettömästi. Pöllön sulkien pinnassa on hienoa nukkaa, joka toimii äänenvaimentimena. Kädellä sulan pintaa silittäessä joutsenen sulasta kuuluu rahinaa, silkkisen pehmeästä suopöllön sulasta ei mitään. Tästähän innostuu näkeväkin!

Parasta opastuksessa olikin huomata, kuinka pienillä keinoilla näkövammaiset pystyy ottamaan huomioon. Matturi kertoo, että näkövammaisten opastukseen voi myös liittää käynnin lintutornilla. Matkaa tornille on vain 600 metriä, ja sinne on esteetön pääsy. ”Siellä voi tuntea kuinka Liminganlahden vinkka puhaltaa, eli tuuli”, Matturi sanoo. Kurkien, joutsenten ja hanhien iltalento pelloilta lahdelle yöpymään tarjoaa myös upean konsertin iltahämärissä.

Matturi saa kierroksen lopuksi kehuja opastuksestaan.
”Itsenäinen kulkeminen on näkövammaiselle vaikeaa, joten opastus on tärkeää”, Lasse Jalonen sanoo.

liminganlahden luontokeskusnäkövammaisetopastus

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!