Mitä näin Huippuvuorilla
Nordenskiöldjäätiköltä kuului tuon tuosta rysähdyksiä, kun jää murtui ja vyöryi mereen. Jäätikön edustalla oleili satoja myrskylintuja. kuvat: Johanna Mehtola
Vierailin Huippuvuorilla elokuussa 2018 Suomen tiedetoimittajain liiton opintoretkellä. Majoituimme saarten suurimpaan kylään Longyearbyeniin, jossa on noin 3000 asukasta. Lisäksi vierailimme Barentsburgissa, jossa on noin 500 asukasta, pääasiassa venäläisiä sekä ukrainalaisia hiilikaivostyöläisiä.
Huippuvuorten luonto on karua mutta kaunista. Alkusyksystä vuorten rinteiden jäätiköiltä pulppusi sulamisvettä ja huippuvuortenunikot olivat vielä täydessä kukassa. Jäätikkökäynnillä näimme jääkarhun pentuineen ja Barentsburgissa kylän raitilla jolkotteli naaliperhe. Naalit olivat tottuneet ihmisiin, sillä kyläläiset mitä ilmeisimmin ruokkivat niitä. Arktinen luonto on muutoksessa ja sen huomaa jo maisemasta. Vuorten rinteet vihertävät ja vuosi vuodelta jäätiköt paljastavat yhä enemmän altaan maata.
Oheisesta kuvagalleriasta pääset seuraamaan, mitä näin retkelläni Huippuvuorilla.
-
- Huippuvuorilla on ympäri vuoden noin 300 jääkarhua. Ne joutuvat yhä ahtaammalle, kun jäätiköt ja merijää sulavat ja saaliseläinten pyynti vaikeutuu.
-
- Huippuvuortenunikko on saarten symboli ja sitä kasvaa vain Huippuvuorilla.
-
- Longyearbyen on vanha hiilikaivoskylä. Kaivoksen suojellut vanhat rakenteet ovat vielä hyvin näkyvillä ja kertovat menneestä.
-
- Huippuvuortenpeura on tanakkarakenteinen ja lyhytjalkainen. Se kerryttää kesällä itselleen paksun rasvakerroksen, jonka turvin se pärjää pitkän ja pimeän talven.
-
- Lukuisat fossiilit kertovat saarten rehevämmästä historiasta.
-
- Roteva myrskylintu on varsinainen lentotaituri, joka kiitää aaltojen yllä kuin kotonaan.
-
- Barentsburgin entisen loiston pystyi aistimaan, vaikka nyt nurkat ovatkin jo romanttisen rapistuneita.
-
- Barentsburgin kyläläiset eivät käytä käteistä rahaa, vaan maksut hoidetaan kylän omalla maksukortilla.
-
- Longyearbyenin kylässä oleva graffiti on tietenkin jääkarhun muotoinen.