Mitä näin yöperhosretkellä
Voimakas vihertävä valo houkutteli nopeasti ympärilleen pörrääjiä. Vihreän lisäksi hyönteisten houkutteluun tarkoitettu lamppu säteilee ultraviolettivaloa noin 360 nanometrin aallonpituudella. Tällaisia valoja saa hyönteistarvikeliikkeestä.
Paras paikka hyönteisvalolle on mahdollisimman kuivassa ja lämpimässä, siis ylärinteessä ja mahdollisimman matalassa kasvillisuudessa.
Kimmo Silvosen ”perhosteltassa” on kaksi valoa. Ylemmän tarkoituksena on houkutella perhosia mahdollisimman laajalta alueelta, ja alempi putkimallinen valo ohjaa ne asettumaan kankaalle. Lisäsimme kokoonpanoon raksavalon, jotta perhosten värit oli helpompi nähdä.
-
- Illan upein ilmestys oli ehdottomasti poppelikiitäjä. Kerran aloilleen asetuttuaan se ei lähtenyt lentoon, vaikka alasiivistä tarkistettiin tuntomerkkejä.
-
- Lähikuvassa erottuvat kiitäjän siiven yksittäiset suomut.
Lakanalle asettunut nyhäsiipi näytti enemmän kuivalta lehdeltä kuin perhoselta.
Keltapetoyökkösen nimi viittaa sen toukkiin: kasviravinnon lisäksi ne syövät myös muita toukkia ja jopa lajikumppaneitaan.
Valon houkuttamana paikalle saapui myös koko joukko muita hyönteisiä: kärpäsiä ja sääskiä, heinäsirkkoja, malluaisia, ampiaisia ja muun muassa seuraavan kuvagallerian otukset.
-
- Valolle saapui suurikokoinen sarvijäärä, runkohaapsanen.
-
- Ruskoturilaan pintaan on kertynyt kastetta. Runsas kasteisuus saattaa karkottaa osan yöperhosista, sillä se tarkoittaa viileää ilmaa.
-
- Tämä otus muistuttaa perhosta, mutta se kuuluu vesiperhosiin eli sirvikkäisiin.
-
- Lapintorakan siivet ovat kauniin yksityiskohtaiset. Lyhyiden siipien perusteella tämä yksilö on naaras.
Lyijy-yökkösnaaras lähti Kimmo Silvosen mukaan. Tarkoituksena on koittaa saada se munimaan.
Hyönteisvalojen ääressä yö venähti paljon aiottua pidemmäksi. Harrastuksen parissa kuluukin helposti koko yö, sillä eri lajit ovat liikkeellä eri aikaan. Koko ajan löytyy siis uutta nähtävää.
