Edessä aukeaa kymenlaaksolainen perinnemaisema. Rehevän rinteen alla on kolmen hehtaarin luomumansikkapelto.

Peltoa ympäröi metsä, jolle on tehty vaihtoehtoinen metsäsuunnitelma. Se tehtiin osana Itä-Suomen yliopiston projektitutkija Tuomo Takalan vetämää tutkimusta, jossa kehitetään moniarvoisen metsäsuunnitelman menetelmää.

Tavoitteena on päästä eroon puuntuotantokeskeisyydestä.

“Vaihtoehtoinen suunnitelma vahvisti ajatustamme, että suojelimme tietyt metsäalueet”, Maija Merikanto kertoo.

Hän hoitaa Mukulan luomutilaa miehensä Juhan kanssa.

Kun katse jatkaa pellon yli, se kohtaa patovallin ja sen jälkeen Urajärven rannan. Järvi on tältä kohdin tiheän ruovikkoista Natura-aluetta, jonka arvo on muun muassa sen monipuolisessa linnustossa.

Vaikka lahden ruovikkoa on lukuisia kertoja niitetty, on alueen tila heikentynyt. Syynä on matalan järven pitkäaikainen ravinnekuormitus. Urajärveen laskee kaikilta ilmansuunnilta peltojen ojia, jotka ovat tuoneet ravinteita vuosikymmenet järveen.

Urajärvi on tältä kohdin tiheän ruovikkoista Natura-aluetta, jonka arvo on muun muassa sen monipuolisessa linnustossa. Vaikka lahden ruovikkoa on lukuisia kertoja niitetty, on alueen tila heikentynyt. Kuva: Juho Kuva

Luonnollinen valinta

Palataan tilalle, jota Maija ja Juha hoitavat kymmenennessä sukupolvessa.

”Tällä tilalla on viljelty maata omavaraisin ja luonnollisin menetelmin ainakin vuodesta 1710 alkaen. Vain pari edellistä sukupolvea käyttivät ajanmukaisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Meidän tehtävältämme tuntuu jatkaa tälle tilalle perinteistä ja tässä ajassa kestävimmäksi tunnistettua viljelyä”, Maija sanoo.

Maija ja Juha Merikanto hoitavat Mukulan luomutilaa. Kuva: Juho Kuva

Luomuviljely oli selvä valinta, kun hän ja Juha alkoivat kymmenisen vuotta sitten suunnitella muuttoa tilalle. Tuolloin he olivat palkkatyössä ja asuivat Helsingin Arabianrannassa.

”Koko maapallon kannalta luomu on kokonaisuutena kestävin ja paikallisesti omavaraisin vaihtoehto.”

”Kantavana ajatuksenamme on toimia luonnon, maan ja tämän tilan kanssa sopusoinnussa sekä tuottaa puhdasta ja hyvää tekevää ravintoa ihmisille”, Maija sanoo.

Päätös luomuviljelyn aloittamisesta oli Maijalle ja Juhalle luonnollinen, sillä he olivat jo pitkään käyttäneet luomutuotteita.

”Maantieteilijänä olin tiedostanut pitkään luomuviljelyn vaikutukset luontoon ja ihmisten hyvinvointiin. Koko maapallon kannalta luomu on kokonaisuutena kestävin ja paikallisesti omavaraisin vaihtoehto”, Maija sanoo.

Myrkyt kuriin, luonto kiittää

Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen Luomuinstituutin johtajan Sari Iivosen mukaan keskustelu luomusta liittyy tiiviisti siihen, miten kemiallisia kasvinsuojeluaineita ja väkilannoitteita voisi kokonaisuutena vähentää maataloudessa.

Useiden maa- ja metsätaloudessa aikanaan vaarattomiksi kerrottujen myrkkyjen, kuten DDT:n ja vesakkomyrkkyjen, vaarallisuus on todettu myöhemmin. Siksi myös keinolannoitteiden sekä kasvitauteja ja rikkaruohoja torjuvien myrkkyjen käyttöä tulisi vähentää.

Luomutuotannolla on positiivisia vaikutuksia maatalousympäristön luonnonvaraisiin eliöihin ja ekosysteemeihin, Kuva: Juho Kuva

EU:n vuosien 2023–2027 tukikauden eli niin sanotun CAP-kauden tavoitteena on muun muassa lannoitteiden ja kemiallisten torjunta-aineiden käytön vähentäminen.

”Suunta on oikea, sillä viljelijäkin hyötyy, jos hän voi tuottaa saman verran satoa vähemmillä panoksilla”, MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg sanoo.

Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston tutkijat julkaisivat tammikuussa 2023 synteesiraportin, jossa arvioitiin, mitä vaikutuksia luomutuotannolla on pohjoisessa maatalousympäristössä.

Raportin tulos oli samansuuntainen kuin muualla maailmassa tehdyissä tutkimuksissa.

”Luomutuotannolla on selviä positiivisia vaikutuksia maatalousympäristön luonnonvaraisiin eliöihin ja ekosysteemeihin”, Iivonen sanoo.

Luomutuotanto lisää tutkimusten mukaan sekä rikkakasvien runsautta että kasvilajiston monimuotoisuutta. Muihin eliöryhmiin kohdistuvaa tutkimusta on vähemmän. Niidenkin perusteella luomutuotannolla on joko positiivinen tai neutraali vaikutus pölyttäjiin, lintuihin, sekä maaperäeläimiin ja maaperän mikrobistoon.

Vuonna 2004 tehdyssä Luomuviljelyn biodiversiteettivaikutusten seuranta: hyönteiset ja linnut -nimisessä tutkimuksessa selvisi, että muun muassa kiurut ja töyhtöhyypät esiintyvät merkittävästi runsaampina luomutilojen lähistöllä verrattuna tehoviljelmiin.

”Tarkkaa syytä tälle ei tutkimuksessa selvitetty, mutta teoriassa liittyy ravinnon parempaan saatavuuteen, parempiin pesimismahdollisuuksiin, tai molempiin. Mekanismit ovat huonosti tunnetut, koska niiden todentaminen on vaikeaa”, sanoo Johan Ekroos.

Hän on Helsingin yliopiston agroekologian apulaisprofessori ja yksi tutkimuksen tekijöistä.

Toisessa tutkimuksessa havaittiin luomueläintilojen lisäävän merkittävästi peltolinnuston kokonaisyksilömääriä verrattuna sekä tavanomaisiin tiloihin että luomuviljatiloihin.

Luomuviljapeltojen pientareilla on havaittu tutkimuksessa lähes kuusinkertainen määrä kimalaisyksilöitä verrattuna tavanomaisten viljapeltojen pientareisiin.

Syynä oli kimalaisten suosimien ravintokasvien runsaampi määrä luomupeltojen pientareilla. Toisaalta on havaittu, että pienillekin kasvinsuojeluaineiden pitoisuuksille altistuminen voi heikentää pölyttäjien ravinnonkeruuta, lisääntymistä, vastustuskykyä ja yhdyskuntien kasvua.

Ekroosin vuonna 2021 tekemän tutkimuksen perusteella luomuviljelyn myönteiset vaikutukset maatalousluonnon hyönteisten monimuotoisuuteen selittyvät todennäköisesti kukkivien mesikasvien runsaammalla esiintymisellä.

Tämä on hyvä uutinen sikäli, että näiden hyönteisille tärkeiden kasvien lisääminen olisi yhtä lailla mahdollista myös tavanomaisilla tiloilla.

Erityisesti kasvit ja kukilla käyvät mesipistiäiset hyötyvät luomumaataloudesta. Kuva: Juha Kuva

Suomalaiset tutkijat eivät ole asian kanssa yksin, vaan laajat kansainväliset monimuotoisuutta koskevat meta-analyysit osoittavat, että erityisesti kasvit ja kukilla käyvät mesipistiäiset hyötyvät luomumaataloudesta. Myös petoniveljalkaiset sekä päiväperhoset ja avomailla pesivät linnut hyötyvät Ekroosin mukaan luomusta.

Suomessa on tehty kokonaisuutena vähemmän maatalousympäristön monimuotoisuustutkimusta kuin Keski-Euroopassa tai Ruotsissa. Maanviljelyn tutkimustraditio selvittää Suomessa pääasiassa luonnon ilmiöiden hyötyä maataloudelle. Tilanne on kuitenkin muuttumassa, sillä parhaillaan tehdään tutkimusta muun muassa maatalousympäristöjen perhos- ja lintukannoista.

Suomessa ja muilla pohjoisilla alueilla on jääty pienillä alueilla tehtyihin tutkimuksiin. Tutkimuksessa havaitut erot tavanomaisen ja luomuviljelyn välillä ovat pienempiä kuin keskieurooppalaisessa tutkimuksissa.

”Meillä ei viljelyssä käytetä aivan yhtä voimaperäisiä menetelmiä kuin Keski-Euroopassa. Toinen syy on mosaiikkimainen viljelymme. Luomuviljely hyödyttää lajien monimuotoisuutta paremmin siellä, missä on laajoja peltoaloja”, Ekroos sanoo.

Kemiallinen viljely maksimoi satoa

Suomessa on vahva usko puhtaaseen kotimaiseen ruokaan. Tämä pitääkin maatiloja ympäröivän luonnon osalta paikkansa. Toisin on viljelymenetelmien kanssa.

”Käytämme Pohjoismaista eniten kemiallisia panoksia satokiloa kohden. Lyhyenä ja kylmänä kasvukautena pyritään saamaan maksimaalinen sato lannoitteiden laajamittaisella käytöllä”, Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri sanoo.

“Käytämme Pohjoismaista eniten kemiallisia panoksia satokiloa kohden.”

Tällä hetkellä peltoihin lisätään lannoitteilla noin 18 000 tonnia fosforia vuosittain.

Luomutuotannon tavoitteena on saada mahdollisimman suuri osa ravinteista kiertoon. Silloin tarve systeemin ulkopuoliselle fosforille vähenee, jolloin vesistökuormitus pienenee merkittävästi.

Luomutuotannossa pyritään saamaan mahdollisimman suuri osa ravinteista kiertoon. Kuva: Juho Kuva

”Nykyinen fossiilisiin tuotantopanoksiin perustuva ravinnontuotantomme ei ole kestävää”, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkijatohtori Kari Koppelmäki sanoo.

”Mineraalimailla hiili häviää pelloista. Tämä systeemi ei ole pitkällä aikavälillä mahdollista. Meidän on pakko siirtyä pitkällä aikavälillä ravinteita kierrättävään ruoantuotantoon”.

Eri EU-mailla on omat järjestelmänsä, joilla kannustetaan viljelemään typensitojakasveja, kuten apilaa ja palkokasveja. Yksi syy keinolannoituksen laajaan käyttöön Suomessa on se, että typensitojakasveja viljellään vähemmän kuin verrokkimaissa, vaikka samalla ollaan huolissaan valkuaisomavaraisuudesta.

Keinolannoitteiden käyttöön kannustetaan edelleen voimakkaasti.

Keinolannoitteiden käyttöä on Suomessa suosittu myös siksi, että meillä on toiminut pitkään valtion omistuksessa ollut keinolannoitteita tuottanut monopoli. Sillä on ollut vahva ohjaava vaikutus maatalouspolitiikkaan.

Keinolannoitteiden käyttöön kannustetaan edelleen voimakkaasti. Venäjän hyökkäyssodan myötä viljelijöille alettiin maksaa erillistä lannoitetukea, joka valuu Rännärin mukaan pitkälti lannoiteteollisuuden voittoihin. Maaseudun kustannustuesta varattiin keväällä 2023 lannoitetukiin 63 miljoonaa euroa, joka oli noin neljä prosenttia maataloustuista.

”Miksi ei haluttu nostaa omavaraisuuttamme suosimalle typensitojakasveja? Se olisi ollut hyvää ympäristölle, maaperälle, kukkarolle ja omavaraisuudellemme.”

”Miksi pidetään järkevänä, että tuemme lannoitteita ostoa maailmalta, mutta sitä ei, että tuodaan kotimaista lantaa Pohjanmaalta vaikkapa Raisioon”, Rännäri ihmettelee.

Ravinnekierrot kuntoon

Yksi väkilannoiteisiin perustuvan maatalouden perusongelmista on Ekroosin mukaan ravinteiden valuminen pelloilta ruokaketjun läpi kaupunkeihin ja sieltä edelleen osittain vesistöihin ilman minkäänlaista takaisinsyöttöä.

Laaja luomumaatalouteen siirtyminen vaatisi ravinnetalouden osalta kasvintuotannon ja kotieläintuotannon nykyistä parempaa integrointia. Tämä merkitsisi sekatiloja tai sitä, että kasvinviljelytila tuottaa rehua läheisille kotieläintiloille, joilta se saa ravinteet lannasta kasvintuotantoonsa.

Ongelma on alueellinen: Etelä-Suomi on keskittynyt kasvintuotantoon. Siellä ei ole juuri eläintiloja, joista tulisi luontaisesti lannoitetta pelloille. Lantaa tuottava karjatalous on keskittynyt Pohjanmaalle, mistä on pitkä matka etelän pelloille.

”Luomua on vaikeaa toteuttaa ilman lantavirtoja”, Ekroos sanoo.

Luomu voisi ruokkia maapallon väestön

Luomu edistäisi elintarviketuotantomme omavaraisuutta, sillä tehomaatalous on torjunta-aineiden, rehujen sekä väkilannoitteiden raaka-aineiden osalta täysin riippuvainen tuonnista.

”Maatalouteemme tulee merkittävä määrä ravinteita kotieläinten valkuaisrehujen myötä. Ne sisältävät suuret määrät typpeä ja fosforia. Kun rehujen tuonti on kasvanut, omavaraisuusasteemme on heikentynyt”, Koppelmäki sanoo.

Kyse on myös huoltovarmuudesta, jota tutkittu laajasti Luonnonvarakeskuksen ScenoPro-hankkeessa.

Koppelmäki huomauttaa, että luomusta keskusteltaessa pitää muistaa myös millaiselle tuotannolle on kysyntää.

Luomussa on kyse myös huoltovarmuudesta.

Kasvispainotteiseen ruokavalion siirtyminen suosii luomua muun muassa siksi, että palkokasvien käyttö lisääntyy proteiinilähteenä. Niiden viljely on oleellinen, ja jopa pakollinen, osa luomuviljelyä.

Entä voisiko koko ruokatuotanto siirtyä luomuun?

Tätä on laskettu Adrian Myllerin johtaman tutkimusryhmän artikkelissa Strategies for feeding the world more sustainably with organic agriculture. Se julkaistiin Nature Communications -lehdessä marraskuussa 2017. Tutkimuksen mukaan tärkein edellytys muutokselle on, ettei viljelyalaa ei enää käytetä nykyisessä mittakaavassa rehuntuotantoon vaan pääasiassa ihmisravinnon tuotantoon.

”Kymmenen miljardin ihmisen ruokkiminen luomutuotannolla on mahdollista, kun vähennämme reippaasti lihankulutusta ja kulutamme vain sellaista lihaa, jota ruokitaan karkearehulla, laitumilla sekä elintarvikeketjun sivuvirroilla”, Iivonen sanoo.

Luomuviljelijöillä on eri kasveille kullekin omat keinonsa, miten kasvitauteja torjutaan. Kuva: Juho Kuva

Luomulla on keinonsa tauteja vastaan

Yksi keino luomusiirtymässä on tehdä se asteittain ja tilakohtaisesti.

”Luomumenetelmiin voidaan siirtyä käyttämällä osittain luomumenetelmiä. Esimerkiksi niin, että käyttää mahdollisimman vähän torjunta-aineita ja vaalii maaperän kuntoa monipuolisesti. On tärkeää muistaa, että sekä luomussa että tavanomaisessa viljelyssä on paljon tilakohtaista vaihtelua”, Ekroos sanoo.

Muutos voidaan kuitenkin aloittaa, sillä kaikkien kasvien viljely onnistuu Rännärin mukaan luomuna.

Luomuviljelijöillä on eri kasveille kullekin omat keinonsa, miten kasvitauteja torjutaan. Niitä ovat muun muassa maaperän luontaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen, aluskasvillisuuden käyttäminen ja kitkeminen sekä erilaiset luonnonmukaiset biologiset keinot kuten petopunkit.

Luomutuotannossa kasvitauteja torjutaan muun muassa maaperän luontaisesta hyvinvoinnista huolehtimalla, aluskasvillisuuden avulla, kitkemällä sekä käyttämällä luonnonmukaisia biologisia keinoja.

Viljelijä voi käyttää myös kasvien tuottamia luontaisia torjunta-aineita, kuten sieni-itiöitä tai bakteereja, jotka hajoavat luonnossa nopeasti.

Tautien ohella luomuviljelijän pitää osata torjua rikkaruohoja. Siihen päästään esimerkiksi viljelykierrolla.

”Nurmella on iso merkitys, sillä se ehkäisee rikkaruohojen esiintymistä pellossa. Toisaalta nurmi voidaan myydä rehuna tai käyttää omalla tilalla”, Ekroos sanoo.

Kuva: Juho Kuva

Opiskelua ja luontaisia torjuntakeinoja

Kun Maija ja Juha päättivät muuttaa maalle ja ryhtyä luomuviljelijöiksi, he alkoivat opiskella työn ohella luomuviljelyä: kursseja, seminaareja, itseopiskelua, vertaistukea, tilavierailuja ja mentorointiapua.

Maatilalla kasvaneena Maija tiesi, mitä maatalous on. Juhalle maanviljely ei ole ollut ennestään tuttua. Autonasentajan ja huonekalupuusepän taustalla siirtyminen maatilan korjaus- ja rakentamistöihin oli hänelle kuitenkin luontevaa. Kädentaitoja tarvitaan maatilalla monessa.

Tila ja siitä huolehtiminen merkitsee Maijalle ja Juhalle elämistä tilan jatkumossa ja osana kyläyhteisöä sekä vastuuta ympäristöstä.

”Olisi tuntunut vieraalta lähteä tehoviljelyllä taistelemaan luontoa vastaan. Monivuotisten marjojen etuna on myös, että maaperä voi olla rauhassa eikä sitä tarvitse joka vuosi muokata”, Maija sanoo.

Luomuviljely vaatii paljon osatoimisuutta ja kekseliäisyyttä. Mukulan tilalla havaittiin tuholainen, joka olisi voitu tappaa luomuhyväksytyllä pyretriinillä. Juha kuitenkin rakensi ötökkäimurin yhdistämällä lehti-imurin ajettavaan ruohonleikkuriin.

”Emme halunneet käyttää ainetta, joka olisi voinut tuhota muitakin eliöitä kuten leppäkerttuja tai sammakoita. Ekosysteemin tasapaino on tärkeä osa maatilaamme”, Maija kertoo.

Luonnon keinoja käytetään luomuviljelyssä muutenkin oivina apulaisina. Mansikoille tyypillistä mansikkapunkkia Merikannot ehkäisevät niiden torjuntaan sopivilla petopunkeilla, joita he levittävät keväisin mansikoiden lehdille.

Luonnon torjuntakeino on myös Mukulan tilalla pölytyksessä käytetyt kimalaiset. Kimalaiset levittävät pölyttäessään luontaista maahomeen itiötä, jota ne saavat varpaisiinsa liikkuessaan pesästään ulos.

Kun kimalaiset lentävät mansikan kukkaan, leviävät maahomeen itiöt mansikankukkiin. Tällöin harmaahomeen itiöt eivät niin herkästi tartu mansikan kukkiin tai myöhemmin mansikoihin.

Poliittisesti arka asia

Maatalouden laaja siirtyminen luomuun edellyttäisi koko ruokajärjestelmän, eli myös elintarviketeollisuuden ja kaupan, kattavaa muutosta.

Tanskassa luomuun satsataan runsaasti ja se on siellä yksi elintarvikeviennin tukijaloista. Suomessa luomua ei nähdä samanlaisena valttikorttina, josta voisimme olla ylpeitä. Vaikka luomuohjelmassa on poliittiset kirjaukset ja selkeät tavoitteet, jää luomu aina sivuun.
Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa luomua ei mainita kertaakaan.

”Kaikissa piireissä luomua ei nähdä osaksi ruoantuotantoamme, eikä se ole erillinen kehittämisen kohde. Tuottajayhdistys MTK:ssakin luomu jää jalkoihin, vaikka heilläkin on omat toimielimet luomun edistämiseksi”, Koppelmäki kertoo.

MTK tukee kansallista Luomu 2.0-ohjelmaa ja sen toimenpidesuunnitelmaa, joihin sisältyy 25 prosentin tavoite. Kesäkuussa 2023 julkaistun tilaston mukaan luomupinta-ala oli 13,7 prosenttia, jossa oli selvää laskua edellisvuodesta.

”Koska luomupinta-alan nostaminen on ministeriöiden työohjelmissa, ei haittaa, ettei asiaa ole mainittu hallitusohjelmassa”, Åberg sanoo.

”Luomutukia ei pidä nostaa. Viennin kehittäminen on tällä hetkellä tärkeintä, sillä suomalaiselle premium-elintarvikkeille löytyy kysyntää.”

Luomuviljantuotannon kannattavuus on kuitenkin laskenut voimakkaasti, osin senkin takia, että luomuviljan tuottajahinnat ovat laskeneet ajoittain jopa alle tavanomaisen viljan hintatason. Tähän on vaikuttanut tarjonnan ja kysynnän epätasapaino Suomen pienessä kotimaan luomumarkkinassa. Luomuvienti on kuitenkin kehittynyt edelleen positiivisesti.

”Poliittisesti on tehty valintaa, että markkinamekanismit ohjaisivat luomutuotantoa, eikä siihen haluta puuttua tukipolitiikalla”, Johan Ekroos sanoo.

Luomutuotannon laajenemista halutaan Rännärin mukaan tietoisesti suitsia Suomessa. Syynä on osin se, että luomutilat ovat olleet kannattavampia kuin vastaavat tavanomaiset tilat.

”Peltojen vuokramarkkinoilla luomuviljelijä on ollut tosi vahvoilla. Se on ärsyttänyt muita viljelijöitä”, Rännäri sanoo.

Kannattavuus on perustunut kolmeen asiaan: hieman paremmat tuet, parempi tuottajahinta sekä alhaisemmat tuotantokustannukset. Ensimmäiseen on nyt puututtu poliittisin keinoin, kun tukia on laskettu, toiseen on iskenyt markkinoiden kysyntä ja kolmas on ennallaan, vaikka myös luomutuotannon kustannukset ovat nousseet.

”Uusin tukijärjestelmämme kaventaa luomu- ja tavanomaisen viljelijän tukien eroja, joka tekee luomuviljelyn vähemmän houkuttelevaksi. Tämä on puhtaasti kansallinen maa- ja metsätalousministeriömme päätös. Se heikentää mahdollisuuksiamme saavuttaa vuoden 2030 tavoite”, Rännäri sanoo.

Rännäri huomauttaa, että luomutilat eivät ole lannoite- ja torjunta-aineteollisuudelle ja niiden tuotteiden jakelijoille kiinnostavia. Luomun yleistyminen heikentäisi niiden liiketoimintaa. Luomunvapaa maanviljelijä ja hänen omavaraisuutensa on näille toimijoille kauhistus.

Kuva: Juho Kuva

Yhtä luonnon kanssa

Merikantojen perhe muutti tilalle vuonna 2020. Pellot olivat olleet kolme vuosikymmentä luonnonhoitopeltoina ilman lannoitteita, eikä niiden maaperää tarvinnut ennallistaa luomuviljelyyn sopivaksi. Maan multakerros oli paksu, hedelmällinen ja täynnä elämää.

Luonnonhoitopelto-nimitys merkitsee, ettei pelloille oltu tehty niiton lisäksi muita toimenpiteitä. Koska Mukulan tilan pellot olivat olleet tässä käytössä pitkään, ne saivat luomustatuksen ilman siirtymäaikaa.

Mansikkaa viljellään neljä vuotta samalla paikallaan kerrallaan. Seuraavat viisi vuotta maaperää rikastetaan kasvattamalla pellolla nurmikasveja sekä palko- ja viljakasveja. Kuva: Juho Kuva

Mansikkaa viljellään neljä vuotta samalla paikallaan kerrallaan. Viljelykierrossa peltoon kylvetään sen jälkeen viideksi vuodeksi monivuotisia ja monilajisia nurmikasveja sekä palko- ja viljakasveja. Niiden myötä maahan kertyy vuosien aikana ravinteita. Samalla maa toimii hiilensitojana.

Havainnot vuodenkierrosta ja vastuu luonnon hyvinvoinnista on osa Mukulan tilan arkea.

”Me olemme vastuussa tilasta ja sen ympäristöstä. Eläminen luonnon kanssa harmoniassa merkitsee sitä, että luonto voi meidän kanssamme yhtä tasapainoisesti kuin ilman meitä”, Maija sanoo.

Luonto on myös jokapäiväinen työtoveri.

”Kun mansikat kasvavat pellollamme, se on maa, joka ruokkii niitä ja antaa sadon. Luonnosta me sato ammennetaan, luontoa tuetaan mutta mitään ei tehdä väkisin”, Juha sanoo.

Editointi 3.7.2024. Jutun typensitojakohtaa selvennettiin.