Saana uinuu kaamoksessa
Joulukuu 2019: "Saanan vuodenkierto päättyy kaamokseen. Ajanjaksoon, jolloin aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle lainkaan. Kilpisjärvellä tuo sinisen hämyinen aika kestää vajaat kaksi kuukautta päättyen tammikuun puolessa välissä. Joulukuussa päivännäön eli luonnossa kulkemisen aikaa on kolmisen tuntia. Vaikka taivas olisi täysin selkeä, on tunturissa tunne siitä, että aivan kuin joku olisi jättänyt valokatkaisijasta himmentimen päälle. Hieno tunnelma! Kirkkaalla pakkaskelillä taivas värjäytyy kauniin siniseksi tai sinipunaisiksi kaamoksen väreiksi. Kuvaushetkellä, tapaninpäivänä 18 asteen pakkasesta huolimatta pilviverho piilotti kirkkaimmat taivaan värit taakseen. Tuosta kaamoksen sinestä saimme kuitenkin nauttia! Pilvisellä säällä kulkeminen tunturissa on haastavaa, sillä lumen muotoja ei silmä juurikaan erota. Yhtäkkiä lumikengän kärki tai suksi tökkää lumikinokseen, jota et maisemasta silmällä erottanut. Jännittävää, jopa hiukan pelottavaakin liikkumisen aikaa? Olet yhtä luonnon kanssa, mutta myös sen armoilla. No, onneksi Saanan nokalla ollaan turvallisesti lähellä kylää, keinovalojen lähettyvillä. Kuvausretkeni Saanan nokalle, Saanan jyhkeän olemuksen sekä Saanajoen äärelle, päättyvät tähän kuvaan. Kuukaudet ovat vaihtuneet nopeasti, kuten luontokin näissä moninaisissa Yliperän maisemissa. Jokainen kuukausi on ollut aivan omanlaisensa, ja jokaista kuukautta on seurannut aina uusi ja erilainen maisema. Nauttikaamme myös vuonna 2020 näistä upeista luonnon näytelmistä, joita jokaiselle niitä kaipaavalle on varmasti tarjolla. Minä ainakin aion niin tehdä."
Katri Niskanen ottaa Kilpisjärvellä Saanasta vuoden aikana 12 kuvaa, yhden joka kuukausi. Talven hiljaisuus lumisessa maisemassa vaihtuu pikkuhiljaa kevään sulamispurojen solinaan, kesän kiihkeään kasvukauteen ja ruskan kautta taas loppusyksyn harmauteen ja vihdoin lumen tuloon. Tunturissa vuodenaikoja on etelää enemmän.
Kuva ja kuvateksti: Katri Niskanen
-
- Tammikuu 2019: ”Kuvauspaikka on Saanan nokalla, joksi tätä seutua Saanan juurella on kuulemma aikoinaan sanottu. Saanajoki alkaa Saanajärvestä, laskee Saanalompoloon ja jatkaa matkaansa edelleen Saanajokena alas Kilpisjärveen. Kuva on otettu aivan Saanalompolon ja Saanajoen alemmasta yhtymäkohdasta. Joki ei tässä kohtaa jäädy talvellakaan, vaikka lumi saattaa runsaslumisina talvina peittää joen lähes kokonaan.”
-
- Helmikuu 2019: “Vaikka päivä pitenee harppauksin ja aurinko paistaa jo pitkän päivän ajan Saanan rinteille, ei talvi hellitä otettaan vielä pitkään aikaan. Lunta saadaan lisää vielä jopa toukokuulle saakka ja muutamassa päivässä saattavat hanget kasvaa kymmeniä senttejä! Helmikuun aurinko saa Saanan rinteet hehkumaan upean valkoisena sinistä taivasta vasten, Saanajoki sitä vastoin piiloutuikin vielä hangen alle kevättä odottamaan.”
-
- Maaliskuu 2019: “Kevään lähestyessä tunturissa alkaa näkyä merkkejä elämästä. Kettu on käynyt kuulostelemassa Saanajoen partaalla veden ääniä, sekä haistelemassa tuulten paljastamilta tievoilta kiirunoiden jälkiä. Myös hiihtäjät alkavat suunnata upeille keväthangille. Mikäs on hiihtäessä, kun hanki kantaa ja aurinko paistaa!”
-
- Huhtikuu 2019: ”Huhtikuussa on Kilpisjärvellä vielä reippaitakin yöpakkasia, mutta vauhdilla lisääntyvä valon määrä ja kantavat hanget houkuttelevat sekä paikalliset että turistit ulos ja hiihtämään. Tätä vuodenaikaa kutsutaankin kuvaavasti hankikantokevääksi. Lämmittävä kevätaurinko sulattaa jo pälviä tuulenkiskomille ja satavarma kevään merkki on iloisesti helisevien pulmusten ilmestyminen pälville. Samaan aikaan Saanajoen sulakuopat suurenevat ja niitä ilmestyy lisää pitkin joen uomaa.”
-
- Toukokuu 2019: “Toukokuu on jäiden lähdön ja lumen sulamisen kuukausi, jäidenlähtökevääksi kutsuttu vuodenaika. Myös vasakuuksi sanottu, porojen vasomisaikaa kun eletään. Toukokuu on luopumisen ja odottamisen aikaa; hiihtokelit ovat menneet ja kevään vihreys antaa vielä odotuttaa itseään. Lunta on ylhäällä tuntureilla vielä reilusti, mutta alempana pääsee maastossa kulkemaan kumisaappaat jalassa, lumilaikkuja kierrellen. Ensimmäiset “pohjoisen satakielet”, sinirinnat, ovat saapuneet tunturikoivikkoon. Saanalompolo on rantoja lukuun ottamatta vielä jäässä, mutta laskee sulamisvesiään jo Saanajokeen. Etualalla virtaava Saanajoki on tulvassa, mutta tänä keväänä vain vähän vähälumisesta talvesta johtuen.”
-
- Kesäkuu 2019: “Kesäkuu on Saanannokalla, kuten Kilpisjärvellä muutoinkin, vielä alkukesän aikaa. Lapin vuodenajoista yöttömän yön aikaa. Saanajoen alkupää sekä Saanalompolo ovat puurajan yläpuolella, joten alkukesäisen tunturikoivikon vihreys ei välity kuvassa, mutta vihreää näkyy jo Saanan rinteelläkin. Lumipilkkoja löytyy vielä sieltä täältä. Rinteessä kasvaa vaivaiskoivua, skierrikköä, kuten täällä päin tuota matalaa ja “kenkään takertuvaa” pensasta kutsutaan, sekä katajaa. Sinirinta pesii näillä paikoilla ja niiden hienoa laulua kuuluukin pitkin tunturikoivikkoa ja täällä ylempänä pensaikossa. Pohjanvariksenmarja on yleinen laji, kuten myös tähän aikaan kukkivat kurjenkanerva, valkoyökönlehti, lapinorvokki sekä kosteimmilla ja viimeksi lumesta vapautuneilla paikoilla viihtyvä lumileinikki. Vaikka juhannusta vietetään keskikesän juhlan kunniaksi, Kilpisjärven kesä ei vielä ole kunnolla alkanut valoisista öistä huolimatta. Usein jäätkin lähtevät Kilpisjärvestä vasta juhannuksen tienoilla, tänä vuonna jo pari viikkoa aiemmin. Ja vielähän Kilpisjärvellä hiihdetään Juhannushiihdoissakin jostain lähiympäristöstä löytyvällä lumenviipymällä!”
-
- Heinäkuu 2019: ” Heinäkuu on Kilpisjärvellä vilkkain matkailusesonkikuukausi. Majoituspaikat ovat täynnä ja Saanan kirjalla vierailijoita riittää lähes Mannerheimintien kaltaisen ruuhkan malliin. Ei onneksi sentään, mutta kyllähän Saanan huiputuksen pitäisi silti kuulua jokaisen suomalaisen yleissivistykseen. Saanan nokalla kulkijoita on vähemmän, vaikka kyllä kävijöitä Saanajärven laavulle ja päivätuvallekin riittää. Ei kuitenkaan niin runsaasti, että polun viereisen Saanalompolon kaakkurispariskunta olisi häiriintynyt. Enpä ole aiemmin nähnytkään tuon komean linnun pesivän näinkin lähellä kylää. Heinäkuussa Kilpisjärven kasviloisto on upeimmillaan. Harvinaisia ja rauhoitettuja kukkia, mm. lapinalppiruusu ja jääleinikki, löytyy useita Saanan kalkkipitoisen maaperän ansiosta. Kalkkipitoista vettä valuu myös alemmas Saanan juurelle, myös Saanajoen tuntumaan, minkä ansiosta lähistöltä löytyy esimerkiksi vienosti parfyymille tuoksuvaa kauas erottuvina vaaleanpunaisina mättäinä kasvavaa tunturikohokkia sekä lapinvuokkoa. Tavallisempia Saanan nokan kasveja ovat kuvassakin näkyvät kesäisen keltaiset kullerot ja ruusujuuret. Väinönputki kasvattaa vielä lehtiään, sen sijaan suokukka, lapinkuusio, ruohokanukka, kissankäpälä ja hilla ovat jo täydessä kukassa.”
-
- Elokuu 2019: “Elokuussa illat alkavat pimentyä ja enteilevät väistämättä syksyä. Eletään sadonkorjuun aikaa. Hillat on koottu, mutta mustikoiden kypsymistä Saanan rinteillä vielä odotellaan. Alempana tunturikoivikossa mustikat ovat kypsiä, mutta ylempänä taitaa pakkanen ehtiä ensin. Mustikan varvut jo punertavat, ruskaa enteillen. Tosin tänä vuonna kuivuus on värjännyt mustikan varvut jo aikaisin punaisiksi, myös koivuissa näkyy jo kuivuuden kellastamia lehtiä. Usein elokuussa ovat vasta ne parhaat kesäkelit, mutta tänä vuonna syksyiset säät alkoivat jo aikaisin. Saanajoessa vesi on ollut myös matalalla kuivasta kesästä johtuen. Joen rannan kesäiset kukat ovat kukkineet. Loppukesän ilahduttajia ovat vilukot ja tunturikissankellot. Heinäkuussa kuvaamani vainönputki on sitä vastoin hävinnyt porojen suihin, niiden herkkua kun ovat. Tähän aikaan vuodesta porot ovat yleinen näky Kilpisjärven kylällä. Ne alkavat kaivata uusia ruokalaitumia ja pakkaavat kylän tuntumaan odottelemaan pääsyä toisaalle tunturiin, poroaidan toiselle puolelle.”
-
- Syyskuu 2019: “Ruska on Lapin vuodenajoista kuudes kahdeksasta. Paras ruska ajoittuu syyskuun puolen välin paikkeille ja sen väriloisto vaihtelee kesän säistä riippuen. Puuruska on juuri nyt kauneimmillaan, mutta vain yksi kunnon myräkkä voi tyhjentää tunturikoivut lehdistä kerralla. Maaruskaa ihaillaan vielä pidempään, kunnes ensilumi peittää senkin alleen. Säät viilenevät, kasvillisuus kuihtuu ja luonto rauhoittuu talvea kohden. Vain hirvasporoille koittaa rauhattomampi ajanjakso, rykimä. Kuvan ottoa edeltävänä yönä on naapurimaan, Norjan, tuntureille satanut uutta lunta, enteillen seuraavaa vuodenaikaamme, Ensilunta.”
-
- Lokakuu 2019: “Lokakuussa, ensilumen aikaan, hentoinen lumiharso kirjoo Saanan rinteen kauniin rauhoittaviksi tummiksi värisävyiksi. Tunturit hiljentyvät, on aivan hiljaista, tunnelma on jotenkin mystisen odottava. Tunturissa myös kulkija rauhoittuu, osana tuota hiljaista maisemaa. Saanalompolo on jo jäätynyt. Jään paksuutta on rohkea jäniskin käynyt kokeilemassa. Pyörtänyt kuitenkin viisaasti vielä takaisin, sillä jää ei olisi vielä kestänyt nisäkkään painoa. Ylempänä lumella näkyy myös ketun ja myyrän jälkiä. Saanajoen solina kuuluu vielä lähes koko matkan Saanajärveltä alas Kilpisjärveen saakka. Pikkuputousten kohdalla räiskyvä ja viilenevä vesi on alkanut muodostamaan kauniita jäätaideteoksia pitkin joen kivikoita. Pikkuhiljaa joki jäätyy. Kaunista! Ensilumen jälkeen odotamme lisää lunta, ja talvea.”
-
- Marraskuu 2019: “Marraskuussa Kilpisjärvellä on jo talvi. Lunta ei ole vielä paljoa, mutta juuri sopivasti lumikenkäilyyn. Pehmoista lunta on sen verran, ettei tarvitse vielä syvällä kahlata, mutta sen verran vähän, että hiihtämään ei tunturiin vielä pääse. Pehmoisella hangella on ollut vilkasta. Ketun, jäniksen, kärpän ja pienempien otusten jälkiä on paikoin aivan ruuhkaksi asti. Myös riekon ja kiirunan jälkiä näkyy; riekon jälkiä tunturikoivikossa, kiirunan ylempänä puuttomassa maisemassa. Kuvaottohetkellä tunturissa oli aivan hipihiljaista. Tosin, kun aivan tarkkaan kuunteli, kuului lumen alta vielä Saanajoen iloista solinaa. Muutamasta kohtaa joki on vielä auki, mutta pääosin se on jo lumen peittämä. Kilpisjärven kylän päällä oli pilviverho, mikä esti viimeisten auringonsäteiden pääsyn Saanan rinteille. Kaamos alkaa Kilpisjärvellä lähipäivinä ja kestää tammikuun puoleen väliin saakka. Alkaa kauniin sävyisen hämärän vuodenaika.”
-
- Joulukuu 2019: “Saanan vuodenkierto päättyy kaamokseen. Ajanjaksoon, jolloin aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle lainkaan. Kilpisjärvellä tuo sinisen hämyinen aika kestää vajaat kaksi kuukautta päättyen tammikuun puolessa välissä. Joulukuussa päivännäön eli luonnossa kulkemisen aikaa on kolmisen tuntia. Vaikka taivas olisi täysin selkeä, on tunturissa tunne siitä, että aivan kuin joku olisi jättänyt valokatkaisijasta himmentimen päälle. Hieno tunnelma! Kirkkaalla pakkaskelillä taivas värjäytyy kauniin siniseksi tai sinipunaisiksi kaamoksen väreiksi. Kuvaushetkellä, tapaninpäivänä 18 asteen pakkasesta huolimatta pilviverho piilotti kirkkaimmat taivaan värit taakseen. Tuosta kaamoksen sinestä saimme kuitenkin nauttia! Pilvisellä säällä kulkeminen tunturissa on haastavaa, sillä lumen muotoja ei silmä juurikaan erota. Yhtäkkiä lumikengän kärki tai suksi tökkää lumikinokseen, jota et maisemasta silmällä erottanut. Jännittävää, jopa hiukan pelottavaakin liikkumisen aikaa? Olet yhtä luonnon kanssa, mutta myös sen armoilla. No, onneksi Saanan nokalla ollaan turvallisesti lähellä kylää, keinovalojen lähettyvillä. Kuvausretkeni Saanan nokalle, Saanan jyhkeän olemuksen sekä Saanajoen äärelle, päättyvät tähän kuvaan. Kuukaudet ovat vaihtuneet nopeasti, kuten luontokin näissä moninaisissa Yliperän maisemissa. Jokainen kuukausi on ollut aivan omanlaisensa, ja jokaista kuukautta on seurannut aina uusi ja erilainen maisema. Nauttikaamme myös vuonna 2020 näistä upeista luonnon näytelmistä, joita jokaiselle niitä kaipaavalle on varmasti tarjolla. Minä ainakin aion niin tehdä.”