Kun kiertelin luontomatkailijoiden oppaana Aura-hinaajalla Ahvenanmaata 1990-luvulla, ajatin aluksi laivan Ruotsin suuntaan avomerelle. Tehtiin tunnin verran matkaa, ja kutsuin matkustajat keinuvalle kannelle. Manner häämötti horisontissa utuisena rantuna.

”Miksi me tänne tultiin”, joku kysyi.

”No, kun tässä on Suomen syvin paikka ja Itämeren toiseksi syvin kohta. Allamme on kolmesataa metriä syvää, tähän mahtuisi kymmeniä tällaisia laivoja päällekkäin.”

”Koska lähdetään takaspäin.”

”No vaikka heti.”

Hinaajan väki jyskytti paluusuuntaan yhtä kokemusta rikkaampana. Ahvenanmeren tektoninen vajoama on poikkeuksellinen ja katkaisee Turusta asti jatkuvan saariketjun. Vajoama selittää senkin, miksi Ruotsin ja Suomen raja on juuri tässä: saarettoman syvänteen takia Haminan rauhansopimus määritteli Ahvenanmeren valtakunnanrajaksi vuonna 1809. Sopimustekstin mukaan:

Ahvenanmeri, Pohjanlahti ja Tornion- ja Muonionjoet tulevat jatkossa muodostamaan rajat Venäjän ja Ruotsin valtakuntien välillä.

Peruskallion rotko voi olla yli kilometrin syvyinen. Luonto on yrittänyt täyttää sitä reilut miljardi vuotta, mutta hiekka- ja kalkkikivet eivät ole pintaosassa kestäneet mannerjään ja muiden luonnonvoimien kulutusta.

Märketin kallioperä on tummanhohtoista oliviinidiabaasia. Kuva: Antti Halkka

Hiekkakivi täyttää silti vajoaman suurimmaksi osaksi. Oloissamme melkoinen sedimenttikiven alue oli mukana, kun pohdittiin löytyykö Suomesta sopivaa kallioperää hiilidioksidin varastointiin. Esiintymän huokoisuus ja toisaalta tiiviys päältä eivät sopineet, joten pohja saa olla ihmiseltä rauhassa.

Syvänteen alue ei jäänyt sentään aivan saarettomaksi. Ahvenanmeren vajoaman pohjoisosassa purkautui sulaa magmaa, joka kiteytyi oliviinidiabaasiksi. Siinä on nyt Märketin majakkasaari ympäröivine karikoineen. Maamme läntisin kolkka on siten kiuaskiveä, mikä on oliviinidiabaasin suosittu nykykäyttö. Kivikaudella siitä tehtiin vasarakirveitä, koska aines on kovaa ja sitkeää.

Märketin paikka on niin epätavallisen keskellä avomerta, että jo vuonna 1810 raja määritettiin kulkemaan peräti saaren läpi. Sekä Ruotsiin että Ahvenanmaan Eckerön rantaan on samat parikymmentä kilometriä, joten saari ei kuulunut itsestään selvästi kenellekään. Ruotsi ei ole kuitenkaan itäisimmillään täällä vaan Haaparannassa, ja myös osa Tukholman saaristoa on Märketiä idempänä.

Vuonna 1985 hyväksytty raja virallisti majakan osaksi Suomen aluetta. Suomen läntisin piste on pohjoisen suojamuurin vieressä. Kartta: Wikimedia Commons

Ollaan niin lännessä kuin Suomessa voi olla. Välimerellä samalla pituuspiirillä ovat Adrianmeri ja Montenegron rannikko, eikä Italian saappaankorkokaan ole kaukana sivussa linjalta. Suomen luonteesta kertoo jotain se, että sekä läntisin että itäisin piste ovat saarilla. Maamme on täynnä vesistöjä ja saaria, ja onhan koko maa suureksi osaksi Itämeren niemi.

Märketille tulo on aina jännittävää, sillä maihinnoususta ei voi pikkuveneelläkään olla varma. Saaren ainoa veneen jäämisen salliva satama sijaitsee kalliohalkeamassa, jonne reitti kulkee vaarallisten vedenalaisten kalliohyllyjen välistä.

Venettä kapeassa rännissä luotsaava ohjaaja ei tule kiinnittäneeksi huomiota siihen, että poukama on alkuun Ruotsin puolella, mutta majakan tyvellä ollaan jo Suomessa. Nykyraja on vuodelta 1985, jolloin se hyväksyttiin Suomen ja Ruotsin valtiopäivillä.

Uusi raja tehtiin, jotta majakka saataisiin virallisesti Suomen puolelle – sopivasti sata vuotta majakan valmistumisen jälkeen. Märket oli juuri ja juuri niin korkea, että sille voitiin rakentaa Georg Schreckin suunnittelema majakka 1885. Siitä tuli yksi Itämeren tyylikkäimmistä.

Lähes sata vuotta saari oli myös asuttu, sillä majakka automatisoitiin vasta vajaat 40 vuotta sitten. Hieno linssisysteemi näytti valoa ja ohjasi merenkulkijat saaren ja sitä ympäröivien karikoiden ohi.

Ehdin ensi käynneilläni nähdä majakan vielä perinteisellä tavalla uusitun linssistön toiminnassa ennen kuin valonlähde vuonna 1989 vaihdettiin vaatimattomaksi tuikuksi.

Majakan valolaite 1980-luvun lopulla. Kuva: Antti Halkka

Majakkarakennus pääsi automatisoinnin myötä rappeutumaan, vaikka sen katto onneksi korjattiin. Nyt saarta hallinnoi ja rakennuksia kunnostaa Suomen majakkaseura, jonka vieraana olen saarella viime vuosina käynyt.

Viime kesän käynnillä sain ihastella Suomen läntisintä saunaa. Sen sija on ylhäällä varastosiivessä vain parinkymmenen metrin päässä koko maan läntisimmästä sopukasta. Tätä läntisempää saunaa ei niin vain tehdä!

Useimmiten olen laskenut Märketillä hylkeitä, sillä saaren lähellä on pari tärkeää harmaahyljekaria. Toisinaan hylkeitä on majakkasaarellakin. Näillä etäisillä vesikivillä ne lepäilevät varsinkin karvanvaihdon aikaan, joka on nyt touko–kesäkuun vaihteessa. Myöhemmin kesällä Märketillä ja sinne matkatessa näkee muuttavia arktisia kahlaajalintuja, jotka kipittävät luotojen vesirajassa ruokaa etsimässä. Pesimälinnustoakin saarella on; viime kesänä siellä asusti kiukkuinen lapintiirakolonia. Majakassa pesii räystäspääskyjä.

Harmaahylkeitä Märketskallenin karilla. Taustalla Ruotsin lähimmät saaret noin 14 kilometrin päässä. Kuva: Antti Halkka

Tiirat ja pääskyt lentelevät yhtenään Suomen länsipisteen yli, sillä se on heti majakkaa suojaavan massiivisen kivimuurin ulkopuolella.

Majakan länsipuolelta menee vilkas laivaväylä Pohjanlahdelle. Reitillä sattui ennen majakan rakentamista haaksirikkoja miltei vuosittain, sillä seutu on diabaasikarien karikko, ja pohjassa riittää hylkyjä.

Majakan tulon jälkeenkin laivoja kertyi pohjaan. Majakalta kaakkoon lepää syksyllä 1911 pohjoismyrskyssä uponnut englantilainen s/s Belliver. Se sai viereensä uuden hylyn, kun venäläinen S-2-sukellusvene ajoi talvisodan tammikuussa 1940 miinaan ja upposi. Merivoimat kävi muutama vuosi sitten hävittämässä sukellusveneen jäljelle jääneet räjähteet ja löytyipä pohjasta vähän Märketin suuntaan pari miinaakin. Nyt paikka on rauhoitettu.

Nämä hylyt ovat olleet alle kymmenen vuotta yleisessä tiedossa, vain hylkeet ovat niillä käyneet. Märketshällarnan ja Märketskallenin karikot majakkasaaren länsipuolella ovat hylkeiden suosiossa. Harmaahylkeitä voi olla alueen kareilla satojakin. Kuuttejakin syntyy joskus; eräästä kalliohalkeamasta löytyi viime vuonna loukkuun jäänyt poikanen, jonka majakkaseuralainen ja lintuharrastaja Aarni Nummila pelasti.

Pulmus- ja suosirrejä Yttre Borgenilla, joka on Ahvenanmaalla Märketiä lähin luoto. Kuva: Antti Halkka

Majakkaseura pyrkii pitämään saaren miehitettynä keväästä syksyyn. Saarelaiset kunnostavat majakkaa ja opastavat paikalle osuvia veneilijöitä. Turistiveneille on maihinnousupaikka saaren pohjoispuolella.

Myrskyllä saari on luoksepääsemätön. Majakan rakennustarpeita myrsky pyyhki pois pariin kertaan 1800-luvulla, ja sää koetteli myös majakkaseuralaisten ensimmäistä saunaviritystä suojamuurin vierellä. Avomerta riittää Märketiltä 300 kilometriä pohjoiseen kohti Merenkurkkua ja kaakkoon Latvian rannikolle. Puolan suuntaan suojana on Tukholman saaristo.

Märketillä on helppo menettää suunnan taju. Katse pyyhkii horisonttia kunnes tavoittaa kiintopisteen: tuossa on Ruotsin Understenin majakka ja siis länsi, kaakossa häämöttää Enskärin merivartiotorni. Ei ihme, että saarella mielen valtaa hyvä merellä ja kaukana kaikesta olon tunne.

Tavallinen Ahvenanmaan kävijä pääsee paikalle päiväkäynnille Mats Sjöströmin veneellä Käringsundin satamasta Eckerön Strobyssä. Tuuliraja noin 8 m/s. Tarkemmat tiedot retkipäivistä ja hinnoista sataman sivuilla http://www.karingsundsgasthamn.ax/

Näkymä majakan tornista etelään. Majakkaseuran lippu liehuu. Kuva: Antti Halkka