Kilpiän tilalle vieviä kiemuraisia teitä Uudenmaan Pusulassa täytyy ajaa varovasti, jottei osu roudan rapauttamiin kuoppiin. Tilalle ei välttämättä löydä ilman ohjeita, mutta onneksi reitti on tuttu. Keväällä Kilpiän tilaa pitävät Tuomas ja Iiris Mattila vastaanottivat Vuoden ympäristöystävällisin tila -palkinnon. Pariskunnalla on paljon kunnianhimoisia suunnitelmia kestävästä viljelystä.

Kilpiän viljelykiertoon kuuluvat kaura, ruis ja nurmi. Kuva: Tomi Setälä

Pilvinen päivä ennakoi sateita vehreälle pihamaalle, jossa Tuomas Mattila huoltaa traktoria. Vanhassa navetassa kiekuu kukko. Kuinka sopivaa. Tuomas kutsuu sisään juomaan kupin teetä.

Rohkeutta tehdä toisin

Iiris Mattila on herännyt aamuseitsemältä äestämään nurmea, jotta olisi valmis ennen haastattelua. Lapset ovat koulussa ja hoidossa. Tuomas esittelee talon saviseiniä, ekologisia, kotimaisia ja hengittäviä. Uudesta ja vanhasta kerrostuva talo on hänen lapsuudenkotinsa, jossa Mattilat ovat nyt asuneet perheenä noin kymmenen vuotta.

Mattiloissa on kiinnostavaa heidän rohkeutensa tehdä asioita toisin kuin muut. Kilpiän tilan tuotanto on luomussa, mutta pelkästään siitä ei ole kysymys. Tuomas Mattila on pitkään tuonut maanviljelyyn liittyvään keskusteluun uutta maanläheisyyttä, kirjaimellisesti. Viljelyn lisäksi hän on tutkija, luennoitsija ja neuvoja.

Kukkakujanteen alkusyksyistä värikirjoa. Kuva: Tomi Setälä

”Ennen kuin alettiin pitää tilaa, olin sitä mieltä, että nykyiset viljelysysteemit eivät ole hyviä. Pienenä näin Avara Luonto -ohjelmassa, mitä hyönteisiä ja muita eliöitä viljelyksiltä voisi löytää. Kävin katsomassa meidän peltoja ja tonkimassa maata, mutta en löytänyt mitään. Silloin jo ymmärsin, että jotain tässä hommassa on pielessä.”

Pellot hiilivarastona

Kilpiällä viljelyn tärkeimmät lähtökohdat ovat pellon hiilensidonta ja maan kasvukunnosta huolehtiminen. Hiilensidonnan tavoitteena on luoda olosuhteet, joissa hiiltä sitoutuu pysyvästi ilmakehästä maaperään. Yhteyttäessään kasvit tuottavat hiiltä sisältäviä yhdisteitä, joita ne käyttävät kasvuunsa. Osa yhdisteistä kulkeutuu juurien kautta maaperään ja varastoituu mikrobien ja sienien avulla. Jotta hiili varastoituu pysyvästi, maaperän kuntoa ja sen eliöstöä täytyy vaalia.

Maaperän eliöt ovat tärkeitä maan kasvukunnolle ja hiilensidonnalle. Kärsäkäs sai peukalokyydin. Kuva: Tomi Setälä

Tavallisessa keinolannoitteisiin ja torjunta-aineisiin nojaavassa viljelyssä maan toimintaan ei ole perinteisesti kiinnitetty kovinkaan paljon huomiota. Päinvastoin, vielä yli kymmenen vuotta sitten maan multavuuden vähenemisen tutkimusta ei kuulemma katsottu kovin hyvällä.

”Siihen aikaan ei ollut sopivaa tuoda esille, että peltomaiden multavuus hupenee jatkuvasti vihreästä vallankumouksesta huolimatta”, Tuomas muistelee.

Nykyisin tilanne on täysin toinen. Tuomas Mattilaa kutsutaan jatkuvasti keskustelemaan viljelijöiden kanssa maan kasvukunnon parantamisesta. Peltojen hiilensidonta taas on yhä useammin esillä mullistavana ilmastonmuutoksen torjunnan keinona. Baltic Sea Action Groupin Carbon Action -hanke tutkii parhaillaan hiilen varastoitumisen mekanismeja. Hankkeessa on mukana yli sata suomalaista hiilensidonnasta kiinnostunutta viljelijää.

Äestys näyttää hurjalta, mutta sitä tarvitaan nurmen pinnan rikkomiseen seuraavaa kylvöä varten. Kuva: Tomi Setälä

”Tällä hetkellä vain pienellä osalla Suomen peltopinta-alasta toteutetaan hiilensidontaa edistäviä toimia. Ranskan aloite hiilen vuosittaisesta lisäämisestä olisi Suomessa silti täysin mahdollista toteuttaa, Mattila sanoo.”

Vuoden 2015 ilmastokokouksessa Ranska teki aloitteen maaperän hiilen määrän kasvattamisesta 0,4 prosentilla joka vuosi. Vaikka neljä promillea kuulostaa vähäiseltä, vaikutus olisi merkittävä. Maailmanlaajuisesti toteutuessaan sillä pystyttäisiin kompensoimaan ihmiskunnan vuosittaiset hiilidioksidipäästöt. Tavoitteen kannalta tärkeää olisi kehittää menetelmä, jolla viljelijä voisi itse seurata hiilen määrän muutosta maaperässä. Hiilen sitoutuminen maaperään on hidasta ja vaatii viljelyltä pitkäjänteisyyttä. Jos hiilensidontaa pystyttäisiin tiloilla mittaamaan, siitä voitaisiin myös maksaa. Tulonlähde olisi viljelijöille hyödyllinen ainakin Suomessa, jossa maatalous on yleisesti huonosti kannattavaa. Yksi Carbon Action -hankkeen tavoitteista onkin kehittää käytännöllisiä hiilen sitoutumisen mittausmenetelmiä maatiloille.

Kun maan rakenne on hyvä, juuret pääsevät kasvamaan syvälle sitoakseen vettä, ravinteita ja hiiltä. Kuva: Tomi Setälä

Hyvä mullantuoksuinen maa

Kilpiässä tehokkaaseen hiilensidontaan pyritään neljällä keinolla: peltojen minimuokkauksella, viljelykierrolla, mahdollisimman suurella kasvipeitteisyydellä ja kerääjäkasveilla. Kevyen muokkauksen tarkoituksena on olla häiritsemättä maaperän eliöstöä. Ruskeaa paljasta maata vältetään niin paljon kuin voidaan.

Tuomaksen mukaan maaperän ekosysteemiä alkaa arvostaa sitä enemmän, mitä enemmän ymmärtää sen toiminnasta.

”Seuraan jatkuvasti maaperän kuntoa: kaivan maata, katselen, haistelen ja tunnustelen. Sitä kautta opin mikä toimii ja näen valintojeni seuraukset. Aina kasvusto ei ole hyvää, mutta siinä tapauksessa kysyn miksi niin on ja koetan korjata asian.”

Tuomas lähtee näyttämään peltoja ja ottaa lapion mukaan. Hyvin toimiva, biologisesti aktiivinen maa tuoksuu kuulemma multaiselta, eloton ja toimimaton lähes hajuttomalta, ruosteiselta tai betoniselta.

Neljä metsäkaurista juoksee jonossa alapellon poikki, kun ollaan omenatarhan kohdalla. Kauriit kulkevat usein lohkoja erottavaa puukujannetta pitkin. Ennen tilan mailla asusti myös mäyriä, jotka jossain vaiheessa katosivat. Viime vuosina ne ovat taas tulleet takaisin kaivamaan kuoppia peltoon syötävää etsiessään.

Monilajinen kukkakujanne tarjoaa ravintoa ja suojaa pölyttäjille. Kuva: Tomi Setälä

Puukujat ja kukkakujanteet

Puukujanne on peltometsäviljelyä, jonka käyttöä Mattiloiden on tarkoitus lisätä. Kuten Pusulassa yleisemminkin, Kilpiän pellot ovat melko kaltevia ja herkkiä eroosiolle. Paju- ja tervaleppäkujanne hidastaa mäen laelta pyyhkivää tuulta ja antaa suojaa tärkeille hyönteisille. Kujanteen antaman tuulensuojan tuntee selvästi, vaikka puut eivät ole vielä täysimittaisia.

Peltolohkoja erottava puukujanne hidastaa eroosiota. Kuva: Tomi Setälä

Kilpiän maat ovat hiekkaisia. Niiden vedenpidätyskyky ei ole paras mahdollinen, mutta maassa on hyvä rakenne ja kasvien juuret yltävät syvälle. Maasta löytyy lieroja ja päiväunillaan ollut kärsäkäs. Kilpiän tilalla on hiljattain pantu kuntoon salaojitus, jotta pellon vesitalous toimii ja pitää yllä maan kasvukuntoa. Viime kesä tosin oli vähän liian rutikuiva Kilpiässäkin ja jyväkoko jäi melko pieneksi.

Tuomas johdattaa vieraat peltoa alaspäin monilajiselle kukkakujanteelle, jolla riittää kuhinaa. Perhosia, kimalaisia, mehiläisiä ja loispistiäisiä lentelee edestakaisin. Tattari, hunajakukka ja virna tarjoavat hyönteisille ravintoa. Pölyttäjiä tarvitaan hedelmätarhassa, joka perustettiin kaikkein kaltevimmalle peltolohkolle.

Irti fossiilienergiasta

Tuomas alkaa valmistella traktoria kultivointia varten. Konehallin edessä kasvaa ihanasti tuoksuvaa oreganoa. Traktori on vanha kunnon saksalainen Deutz Fahr. Korjaaminen on helppoa eikä sähkövian takia tarvitse keskeyttää työntekoa.

”Aion käyttää traktorin loppuun, mikä tällä menolla tarkoittaa sitä, että olen silloin yli 90-vuotias.”

Joskus naapurit patistelevat ostamaan uusia koneita, mutta Tuomas panee ”mieluummin rahat peltoon kuin koneiden uusimiseen”.

Traktorista pöllähtää mustaa savua, kun Tuomas lähtee liikkeelle. Tilan koneet toimivat nykyisin Nesteen tuottamalla uusiutuvalla biodieselillä. Yksi tilan viiden vuoden tavoitteista on ollut uusiutuvan energian käyttö kaikissa tilan koneissa. Tavoite on melkein saavutettu: vain kuivurissa käytetään vielä perinteistä dieseliä.

Kilpiässä maa on paljaana vain pari viikkoa vuodessa kultivoinnin jälkeen. Kuva: Tomi Setälä

Traktori keinahtelee ja kultivaattori heittelee maata mennessään. Pelto tuntuu jalkojen alla joustavalta. Äestyksen ja kultivoinnin tarkoituksena on rikkoa nurmen pinta ja tehdä tilaa uudelle kylvölle. Maata sekoitetaan kevyesti, jotta vanha kasvimassa ja rikkakasvit alkavat hajota. Kahden kultivointikerran ja noin viikon odottelun jälkeen maahan kylvetään ruis.

Tilan viljelykierto on kolmivuotinen: kauraa, nurmea ja ruista. Oleellista on se, että kierrot ovat osittain päällekkäisiä. Kun viljakasvi on puitu, alla kasvaa jo apilaa seuraavaa vuotta varten. Maa ei ole paljaana kuin kaksi viikkoa, kun nurmi rikotaan seuraavaa kylvöä varten. Kasvit yhteyttävät pitkälle syksyyn ja heti aikaisin keväällä. Ilman yhteytystä hiiltä ei näet sitoudu vaan hiilidioksidia päinvastoin vapautuu ilmakehään kasvimassan hajotessa. Keväisin Kilpiän pellot erottuvat ilmakuvissa naapurustoa vihreämpinä.

Naapurin esimerkki vaikuttaa

Tutkimusten perusteella tiedetään, että naapurien mielipiteillä on paljon merkitystä viljelypäätösten tekemiseen. Jos ympäröivä yhteisö ei jaa samoja näkemyksiä hyvästä viljelystä, viljelijä tarvitsee paljon sisäistä motivaatiota valintojensa tueksi. Erityisesti pystyvyyden kokemisen ja omiin kykyihin luottamisen on arveltu olevan tärkeitä uusien ratkaisujen toteuttamiselle.

Iiris ja Tuomas Mattila nauttivat uusien ideoiden ja kiinnostavien ratkaisujen keksimisestä. Kuva: Tomi Setälä

Iiris Mattilan mukaan onnistumisen kokemukset tuovat työhön paljon sisältöä.

”Jos on jokin ongelma, sen voi ottaa omakseen ja ratkoa sen kiinnostavasti, ei vain myrkyttää rikkoja tai hyönteisiä vaan koittaa keksiä jonkin muun keinon. Kun onnistuu, siitä saa paljon iloa, että hei keksinpäs ja osasinpas.”

Tuomaksella on insinöörinä kokemusta jopa patentoinnista.

”Olen keksijä, joka nauttii uusista ideoista, etenkin jos ne toimivat. Meillä on Juuso Joonan kanssa vähän niin kuin kilpailu, että jos toinen keksii jotain niin tekee itse mieli vetää paremmaksi. Joka puolella maailmaa on sellaisia viljelijäporukoita, jotka innostaa ja inspiroi toisiaan. Ja sellaiseen porukkaan ja sen tekemisiin kun tutustuu, niin se on tosi kiinnostavaa.”

Pannaan tämäkin nimi mieleen: Juuso Joona on samanhenkinen viljelijä Joutsenossa, Tyynelän tilalla.

Yhteisö voi olla tärkeä kannustin, eikä sen nykypäivänä tarvitse perustua ainoastaan fyysiseen sijaintiin. Toisaalta, jos tarpeeksi johdonmukaisesti toteuttaa valintojaan ja saa teoillaan tulosta ja kiitosta, ne alkavat todennäköisesti kiinnostaa naapureitakin. Kun kokee olevansa osa ratkaisua, eikä ongelmaa, ei kuulemma myöskään ahdista mitä mediassa puhutaan maanviljelystä.

Rakennuksissa pesivä kartanokimalainen on löytänyt aarteen auringonkukasta. Kuva: Tomi Setälä

Arkista aherrusta

Peltokierroksen jälkeen viljelijäpari näyttää hedelmätarhaa ja kuivuria. Iiris kertoo, että olkipaalien päällä kuivuu siemenlisäyksessä ollutta uhanalaista pellavalajiketta, Marttaa. Myös pihan pari kanaa ja kukko ovat kannansäilytysohjelmaan kuuluvia maatiaisia. Sillä mitäpä Kilpiässä ei olisi.

Alkaa sataa ja lapset kaipaavat jo päivällistä. Muutkin työt odottavat, kuten seuraavan päivän luomutarkastukseen valmistautuminen. Aherrus on arkista myös Kilpiän tilalla, mutta tärkeää on se, miltä oma työ tuntuu. Rohkeus ja kokeileminen luovat tulevaisuutta. Täällä pellot tekevät työtä ilmaston hyväksi.

Kilpiän tilan pellot pidetään kasvipeitteisinä ympäri vuoden. Kuva: Tomi Setälä

hiilensidontakiertoviljelymaanviljelymaaperän eläimetmonimuotoisuus

Tilaa Suomen Luonto!

Puhtaan luonnon merkitys hyvinvoinnin edistäjänä on entisestään korostunut koronavirusepidemian hankaloittamassa arjessa.
Tilaamalla Suomen Luonnon tuet Luonnonsuojeluliiton työtä suomalaisen luonnon hyväksi.
Tilaa nyt kotiin kannettuna tai diginä!