Syyskuu 2019: "Ruska on Lapin vuodenajoista kuudes kahdeksasta. Paras ruska ajoittuu syyskuun puolen välin paikkeille ja sen väriloisto vaihtelee kesän säistä riippuen. Puuruska on juuri nyt kauneimmillaan, mutta vain yksi kunnon myräkkä voi tyhjentää tunturikoivut lehdistä kerralla. Maaruskaa ihaillaan vielä pidempään, kunnes ensilumi peittää senkin alleen. Säät viilenevät, kasvillisuus kuihtuu ja luonto rauhoittuu talvea kohden. Vain hirvasporoille koittaa rauhattomampi ajanjakso, rykimä. Kuvan ottoa edeltävänä yönä on naapurimaan, Norjan, tuntureille satanut uutta lunta, enteillen seuraavaa vuodenaikaamme, Ensilunta."
Katri Niskanen ottaa Kilpisjärvellä Saanasta vuoden aikana 12 kuvaa, yhden joka kuukausi. Talven hiljaisuus lumisessa maisemassa vaihtuu pikkuhiljaa kevään sulamispurojen solinaan, kesän kiihkeään kasvukauteen ja ruskan kautta taas loppusyksyn harmauteen ja vihdoin lumen tuloon. Tunturissa vuodenaikoja on etelää enemmän.
Kuva ja kuvateksti: Katri Niskanen
Syyskuu 2019: “Ruska on Lapin vuodenajoista kuudes kahdeksasta. Paras ruska ajoittuu syyskuun puolen välin paikkeille ja sen väriloisto vaihtelee kesän säistä riippuen. Puuruska on juuri nyt kauneimmillaan, mutta vain yksi kunnon myräkkä voi tyhjentää tunturikoivut lehdistä kerralla. Maaruskaa ihaillaan vielä pidempään, kunnes ensilumi peittää senkin alleen. Säät viilenevät, kasvillisuus kuihtuu ja luonto rauhoittuu talvea kohden. Vain hirvasporoille koittaa rauhattomampi ajanjakso, rykimä. Kuvan ottoa edeltävänä yönä on naapurimaan, Norjan, tuntureille satanut uutta lunta, enteillen seuraavaa vuodenaikaamme, Ensilunta.”
Elokuu 2019: “Elokuussa illat alkavat pimentyä ja enteilevät väistämättä syksyä. Eletään sadonkorjuun aikaa. Hillat on koottu, mutta mustikoiden kypsymistä Saanan rinteillä vielä odotellaan. Alempana tunturikoivikossa mustikat ovat kypsiä, mutta ylempänä taitaa pakkanen ehtiä ensin. Mustikan varvut jo punertavat, ruskaa enteillen. Tosin tänä vuonna kuivuus on värjännyt mustikan varvut jo aikaisin punaisiksi, myös koivuissa näkyy jo kuivuuden kellastamia lehtiä. Usein elokuussa ovat vasta ne parhaat kesäkelit, mutta tänä vuonna syksyiset säät alkoivat jo aikaisin. Saanajoessa vesi on ollut myös matalalla kuivasta kesästä johtuen. Joen rannan kesäiset kukat ovat kukkineet. Loppukesän ilahduttajia ovat vilukot ja tunturikissankellot. Heinäkuussa kuvaamani vainönputki on sitä vastoin hävinnyt porojen suihin, niiden herkkua kun ovat. Tähän aikaan vuodesta porot ovat yleinen näky Kilpisjärven kylällä. Ne alkavat kaivata uusia ruokalaitumia ja pakkaavat kylän tuntumaan odottelemaan pääsyä toisaalle tunturiin, poroaidan toiselle puolelle.”
Heinäkuu 2019: ” Heinäkuu on Kilpisjärvellä vilkkain matkailusesonkikuukausi. Majoituspaikat ovat täynnä ja Saanan kirjalla vierailijoita riittää lähes Mannerheimintien kaltaisen ruuhkan malliin. Ei onneksi sentään, mutta kyllähän Saanan huiputuksen pitäisi silti kuulua jokaisen suomalaisen yleissivistykseen. Saanan nokalla kulkijoita on vähemmän, vaikka kyllä kävijöitä Saanajärven laavulle ja päivätuvallekin riittää. Ei kuitenkaan niin runsaasti, että polun viereisen Saanalompolon kaakkurispariskunta olisi häiriintynyt. Enpä ole aiemmin nähnytkään tuon komean linnun pesivän näinkin lähellä kylää.
Heinäkuussa Kilpisjärven kasviloisto on upeimmillaan. Harvinaisia ja rauhoitettuja kukkia, mm. lapinalppiruusu ja jääleinikki, löytyy useita Saanan kalkkipitoisen maaperän ansiosta. Kalkkipitoista vettä valuu myös alemmas Saanan juurelle, myös Saanajoen tuntumaan, minkä ansiosta lähistöltä löytyy esimerkiksi vienosti parfyymille tuoksuvaa kauas erottuvina vaaleanpunaisina mättäinä kasvavaa tunturikohokkia sekä lapinvuokkoa. Tavallisempia Saanan nokan kasveja ovat kuvassakin näkyvät kesäisen keltaiset kullerot ja ruusujuuret. Väinönputki kasvattaa vielä lehtiään, sen sijaan suokukka, lapinkuusio, ruohokanukka, kissankäpälä ja hilla ovat jo täydessä kukassa.”
Kesäkuu 2019:
“Kesäkuu on Saanannokalla, kuten Kilpisjärvellä muutoinkin, vielä alkukesän aikaa. Lapin vuodenajoista yöttömän yön aikaa. Saanajoen alkupää sekä Saanalompolo ovat puurajan yläpuolella, joten alkukesäisen tunturikoivikon vihreys ei välity kuvassa, mutta vihreää näkyy jo Saanan rinteelläkin. Lumipilkkoja löytyy vielä sieltä täältä. Rinteessä kasvaa vaivaiskoivua, skierrikköä, kuten täällä päin tuota matalaa ja “kenkään takertuvaa” pensasta kutsutaan, sekä katajaa. Sinirinta pesii näillä paikoilla ja niiden hienoa laulua kuuluukin pitkin tunturikoivikkoa ja täällä ylempänä pensaikossa. Pohjanvariksenmarja on yleinen laji, kuten myös tähän aikaan kukkivat kurjenkanerva, valkoyökönlehti, lapinorvokki sekä kosteimmilla ja viimeksi lumesta vapautuneilla paikoilla viihtyvä lumileinikki. Vaikka juhannusta vietetään keskikesän juhlan kunniaksi, Kilpisjärven kesä ei vielä ole kunnolla alkanut valoisista öistä huolimatta. Usein jäätkin lähtevät Kilpisjärvestä vasta juhannuksen tienoilla, tänä vuonna jo pari viikkoa aiemmin. Ja vielähän Kilpisjärvellä hiihdetään Juhannushiihdoissakin jostain lähiympäristöstä löytyvällä lumenviipymällä!”
Toukokuu 2019: “Toukokuu on jäiden lähdön ja lumen sulamisen kuukausi, jäidenlähtökevääksi kutsuttu vuodenaika. Myös vasakuuksi sanottu, porojen vasomisaikaa kun eletään. Toukokuu on luopumisen ja odottamisen aikaa; hiihtokelit ovat menneet ja kevään vihreys antaa vielä odotuttaa itseään. Lunta on ylhäällä tuntureilla vielä reilusti, mutta alempana pääsee maastossa kulkemaan kumisaappaat jalassa, lumilaikkuja kierrellen. Ensimmäiset “pohjoisen satakielet”, sinirinnat, ovat saapuneet tunturikoivikkoon. Saanalompolo on rantoja lukuun ottamatta vielä jäässä, mutta laskee sulamisvesiään jo Saanajokeen. Etualalla virtaava Saanajoki on tulvassa, mutta tänä keväänä vain vähän vähälumisesta talvesta johtuen.”
Huhtikuu 2019: ”Huhtikuussa on Kilpisjärvellä vielä reippaitakin yöpakkasia, mutta vauhdilla lisääntyvä valon määrä ja kantavat hanget houkuttelevat sekä paikalliset että turistit ulos ja hiihtämään. Tätä vuodenaikaa kutsutaankin kuvaavasti hankikantokevääksi. Lämmittävä kevätaurinko sulattaa jo pälviä tuulenkiskomille ja satavarma kevään merkki on iloisesti helisevien pulmusten ilmestyminen pälville. Samaan aikaan Saanajoen sulakuopat suurenevat ja niitä ilmestyy lisää pitkin joen uomaa.”
Maaliskuu 2019: “Kevään lähestyessä tunturissa alkaa näkyä merkkejä elämästä. Kettu on käynyt kuulostelemassa Saanajoen partaalla veden ääniä, sekä haistelemassa tuulten paljastamilta tievoilta kiirunoiden jälkiä. Myös hiihtäjät alkavat suunnata upeille keväthangille. Mikäs on hiihtäessä, kun hanki kantaa ja aurinko paistaa!”
Helmikuu 2019: “Vaikka päivä pitenee harppauksin ja aurinko paistaa jo pitkän päivän ajan Saanan rinteille, ei talvi hellitä otettaan vielä pitkään aikaan. Lunta saadaan lisää vielä jopa toukokuulle saakka ja muutamassa päivässä saattavat hanget kasvaa kymmeniä senttejä! Helmikuun aurinko saa Saanan rinteet hehkumaan upean valkoisena sinistä taivasta vasten, Saanajoki sitä vastoin piiloutuikin vielä hangen alle kevättä odottamaan.”
Tammikuu 2019: ”Kuvauspaikka on Saanan nokalla, joksi tätä seutua Saanan juurella on kuulemma aikoinaan sanottu. Saanajoki alkaa Saanajärvestä, laskee Saanalompoloon ja jatkaa matkaansa edelleen Saanajokena alas Kilpisjärveen. Kuva on otettu aivan Saanalompolon ja Saanajoen alemmasta yhtymäkohdasta. Joki ei tässä kohtaa jäädy talvellakaan, vaikka lumi saattaa runsaslumisina talvina peittää joen lähes kokonaan.”
Luontokuvaaja Ville Heikkinen on seurannut kärppää kymmenen talven ajan. Samalla laji on luisunut alamäkeen jyrkemmin kuin mikään muu Suomen riistanisäkäs.