Teksti ja kuvat: Seppo Parkkinen

Tervaleppälehdon paksusta karikekerroksesta pilkottaa jotakin valkeaa. Lähempää katsoen se on kuin syvälle maahan upotettu kananmuna, mutta väriltään tasaisen kermanvalkoinen ja pinnaltaan nahkamainen. Juuri ja juuri maasta pilkottavia munia näkyy enemmänkin, viitisen kappaletta noin aarin alalla. Olen nyt pirunmunien kentällä. Sellaisen nimen nämä maasta nousevat ovat saaneet myöhempien vaiheidensa vuoksi.

Muutamaan päivään ei tapahdu mitään. Munia löytyy vielä pari kappalet­ta, ja yhden munan pinta ikään kuin kiehuu, hyvin läheltä katsottuna siinä näkyy nesteen poreilua.

Sitten tapahtuu jotakin ällistyttävää. Seuraavana yönä, sateen jälkeen, valkea jalka kohottaa tummanvihreän, limapintaisen itiömallon ylös. Täyteen reilun vaaksan mittaansa sieni ponnahtaa vain parissa tunnissa – se kasvaa sentin viidessä minuutissa!