Heinäkuussa omakotitalomme puutarhaan putkahti aivan ihmeellisiä ”kasveja”. Osaatteko sanoa kuvien perusteella mistä on kyse? Näitä ”matoja” nousi neljänä päivänä pikkuhiljaa aina vain lisää. Kuvia otettaessa niitä oli yhteensä kahdeksan.

 
Kuvassa ei ole kasvi vaan sieni, ja tätä sientä kysytäänkin usein. Yleensä pöyristellään sen pistävää, vastenmielistä hajua.

Kyse on lajista, joka on ilmestynyt Suomeen tulokkaana: Puistopökkösieni löydettiin ensimmäistä kertaa Suomesta Kuopiosta vuonna 1961. Tuolloin sitä pidettiin koiranpökkösienenä, mutta 1970-luvulla selvisi, että kyse onkin toisesta, lähekkäisestä lajista, joka sai suomalaiseksi nimeksi puistopökkösieni. Se on yleistynyt ripeästi 1980-luvulta lähtien ja on nykyisin melko yleinen.

Koiranpökkösienestä se eroaa punaisen, 10–15 senttiä pitkän jalkaosuutensa (koiranpökkösienellä oranssi) ja voimakkaan hajunsa perusteella (koiranpökkösieni on lähes hajuton).

Hajulla on itiöiden leviämiseen liittyvä merkitys. Se houkuttelee kärpäsiä syömään pahalta haisevaa itiömassaa, ja näin itiöt leviävät uusiin paikkoihin. Usein ison esiintymän lähialueilta löytyykin pieniä erillisesiintymiä, jotka epäilemättä ovat kärpäslevinnän tulosta.

Miten laji sitten on alunperin levinnyt Suomeen? Puistopökkösieni on poh­joisamerikkalainen kupusienilaji, joka tavattiin Euroopassa ensi kertaa Hollannista toisen maailmansodan jälkeen. Houkuttelevaa olisi arvella, että laji olisi levinnyt amerikkalaisten sotajoukkojen välityksellä. Siitä eteenpäin se on levinnyt eri puolille Eurooppaa muun muassa kukkaistutusten ja taimien multapaakkujen mukana.

Sienen satokausi on pitkä kesästä loppusyksyyn asti. Laji kasvaa ihmisen muokkaamissa ympäristöissä, nurmikoilla, puistoissa, kukkapenkeissä. Suomessa sitä on tavattu etelästä ainakin Ouluun asti.