6/2024

Viime lauantaiaamuna eli 3.2. ilmestyi citykanahaukkanaaras luonnontilaiseksi kaavoitettuun pieneen puistometsään Käpylän Koskelan vaiheilla. Haukka oli vain noin 30-40 metrin päässä talomme ikkunoista. Kanahaukalla oli tuore saalis lumessa. Se oli aloittanut ruokailun ehkä puolta tuntia aikaisemmin noin klo 9.

Kanahaukka söi taukoamatta, repi nokallaan sopivia palasia vain karvat ja isommat luut jäivät hangelle. Välillä se hieman kääntyili, nosti hieman saalistaan sopivampaan asentoon. Se myös seisoi pitkä rupeaman jälkeen hangella, ruokaa sulatellen. Sen jälkeen se söi taas kaiken mahdollisen, vain yksi selkärannan pätkä ja jalkojen pitemmät luut jäivät karvojen lisäksi hangelle. Jopa neljään kertaan se kumartui ja tyhjensi suolensa. Noin kolme ja puoli tuntia kesti haukan aterioiminen sen jälkeen kun se oli aamusella napannut saaliinsa, jäännösten perusteella ilmeisesti toisen ”cityn”, citykanin.

Vain karvat jäävät hangelle

Saalis piti kanahaukan tiukasti paikallaan, vaikka parikin kertaa lumista metsäpolkua asteli yksinäinen kulkija. Polku ei kuitenkaan johtanut kulkijaa suoraan lintua kohti, mutta pitkä ei ollut etäisyys. Haukka valpastui, katseli, seurasi kulkijan matkaa mutta ei noussut siivilleen. Se halusi pitää saaliinsa ja syödä sen nälkäänsä rauhassa loppuun. Haukka tarkkaili myös ylös, kun pari varista istahti kuusten latvoihin. Linnun itseluottamus oli vahva. Paikka, johon haukka oli tuonut saaliinsa, se oli valinnut sen mukaan, että metsä tarjosi suojaa eivätkä häiriötekijät olleet liian lähellä. Löysin tämän paikan vierestä jonkun päivän aikaisemman ruokailupaikan karvat.

Haukka oli oppinut ja tottunut, mutta valpas. Kun haukka lopetti pitkän yli kolmituntisen ruokailunsa, nousi se vielä kahdeksi tunniksi läheiseen haapaan, jossa närhi tuli sille rohkeasti ärhentelemään. Aiemmin tali- ja sinitiaiset olivat käyneet kiusoittelemassa haukkaa.

Miksi kanahaukka oli muuttanut kaupunkiin, itse asiassa sen vanhemmat tai niiden vanhemmat. Haukan vasemmassa jalassa oli lukurengas, jonka tietojen perusteella se on täyttämässä tänä keväänä kuusi vuotta. Se oli rengastettu Helsingissä pesäpoikasena vuonna 2018. Ruoka on tärkein tekijä. Citykanien kanta oli lähtenyt äkkiä kasvamaan vapauteen päästetyistä tai karanneista kaneista. Siinä vaiheessa kun kanikanta teki jo isoa vahinkoakin puutarhoissa ja puistoissa. Syksyllä ja talvella kiertelevät haukat löysivät kanista itselleen uuden sopivan kokoisen ravinnonlähteen. Kasvanut rottakanta tarjosi lisää saaliseläimiä. Linnuista tärkein lienee pulu eli kesykyyhky, ellei sittenkin sepelkyyhky, joka sekin löysi kaupunkipuistot ja omakotitalojen pihat samoihin aikoihin. Cityhaukan saalislintuihin kuuluvat myös varislinnut ja räkättirastas, varmaan myös talvehtivia sorsia. Kanahaukka oppi myös kaupunkimiljööseen. Helsingin kanahaukkakanta lienee nyt maan selvästi tihein.

Kaupungissa oli siis paremmin ruokaa kuin alkuperäisessä metsäympäristössä, joka on viime vuosikymmenten kuluessa heikentynyt kanahaukankin kannalta. Ruoka on vähentynyt ja vanhat riittävän isot pesäpuut vähissä ja metsien monimuotoisuus koetuksella. Kaupunkipuistoissa on kosolti sopivia vanhoja ja suuria pesäpuita.

Tämäkin aamun saalistuksessaan onnekkaan cityhaukan päivä kertoo esimerkin siitä, kuinka iso osa linnun valoisasta ajasta kuluu ravinnon hankintaan, ruokailuun ja vielä ruoan sulatukseen. Aamun saalistus olisi voinut myös epäonnistua, haasteita olisi tullut lisää.

Citykanahaukka on hyvinkin hyödyllinen lintu Helsingin puistoissa ja pienissä metsälöissä. Se on myös komea suuri lintu, jota moni kaupunkilainen seuraa suurella ihailulla ja antaa sille pesimä- ja ruokarauhan!

Panen tähän pari kuvaa myös metsäisessä maisemassa Kaakkois-Suomessa kuvaamastani kanahaukasta.

Tämäkin kanahaukka on naaras. Pienikokoisempi koiras on selän väritykseltään siniharmaa, nuori lintu on selkäpuolelta ruskea ja sen vatsapuolen viiruisuus on pitkittäinen.

Ps. tätä kirjoittaessani seuraavana päivänä, juoksi hyväkuntoinen kettu kanahaukan ateriapaikalle ja samalla kaksi metsäkaurista väisti sitä lyhyen matkaa hölkäten. Rusakot pyörivät alueella joka päivä. Tässä pienessä metsässä on kevätkesäisin paljon lintuja. Luettelen muutaman kiintoisan: sirittäjä, mustapääkerttu, nokkavarpunen, ennen kannan vähenemistä 1-2 satakieltä. Punarinta, punakylkirastas, ja kuusitiainen ovat pesineet pihalla, laulurastas tavaa metsässä. Palokärki, pikkutikka ja käpytikka osuvat metsään aika ajoin. Lehtopöllön ja lehtokurpan olen metsässä myös tavannut. Ja pihojen tuijissa on joka kesä useita sepelkyyhkyjen pesiä. Salaisuus on siinä, että metsän luonnonvarainen puusto on monilajista. Tässä metsässä kasvaa kuusia, koivuja, haapoja, tuomia, pihlajia jne. Osa puista on varsin vanhoja, mutta samalla on paljon nuorta puustoa ja pensaita, joita metsän laidan vanhat pihat puineen ja pensaineen täydentävät. Metsässä on myös kosteita kohtia ja vaihteleva aluskasvillisuus.