Luonnonsuojelu on hieno asia. Kunhan se vain ei vaikuta mihinkään.

Näin voisi tiivistää eduskunnan ympäristövaliokunnan enemmistön suhtautumisen luontoon. Enemmistön muodostivat keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten edustajat.

Edustajilla ei ole oikein varaa puhua suoraan luontoa vastaan, sillä luonnon monimuotoisuuden suojelulla on mielipidetiedusteluissa kansan vankka tuki. Uuden luontosuhdebarometrin mukaan suomalaisista 80 prosenttia on huolestuneita tai erittäin huolestuneita maailman luonnon tilasta ja 56 prosenttia Suomen luonnon tilasta. Barometrin vastaajista 62 prosenttia oli sitä mieltä, että poliitikoilla on suuri tai erittäin suuri vastuu Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja kestävästä käytössä. Maanomistajien vastuu oli samassa kyselyssä 70 prosenttia ja valtion viranomaisten 72 prosenttia.

Voisi siis odottaa, että luonnon monimuotoisuuden suojelu etenisi. Tällä viikolla kävi kuitenkin juuri päinvastoin, kun eduskunnan ympäristövaliokunta vesitti uuden luonnonsuojelulain tylysti. Lakiin oli tulossa pykälät, joiden avulla uhanalaiset elinympäristöt olisi vihdoin voitu ottaa nykyistä paremmin huomioon päätöksenteossa.

Ympäristövaliokunta poisti nämä pykälät kokonaan – siis valiokunta, jonka luulisi olevan luonnon puolella. Aiemmin esitykset hyväksynyt hallituspuolue keskusta äänesti hallituksen esitystä vastaan, niin myös opposition kokoomus ja perussuomalaiset. Näin syntyi 9–8 enemmistö.

Ympäristövaliokunta teki työtä myös vesistöjen monimuotoisuuden heikentämisen eteen. Se poisti esityksestä kokonaan lisäykset vesilain suojelemiin luontotyyppeihin.

Ne olisivat tuoneet kaivatun suojan puroille (joskin vain Lapin läänin eteläpuolella), lähteiköille sekä kalkkivaikutteisille lammille. Näiden suurelta osin uhanalaisten luontotyyppien heikentäminen saa siten jatkua Suomessa.

Itä-Suomen yliopiston evolutiivisen akvaattisen biologian professori Anssi Vainikka kommentoi pienvesien yli pyyhkimistä tuoreeltaan Twitterissä:

Todellakin. Tämä on aivan järjenvastainen juttu, josta pitäisi jokaisen vakavan sanomalehden kirkua etusivullaan. Metsäteollisuus vaikuttaa omistavan vedetkin.

— Anssi Vainikka (@ansvain) November 30, 2022

Kuinka merkittäviä poistot olivat?

Jyväskylän yliopiston luonnonsuojelubiologian ja luonnonvarojen käytön kestävyyden yliopistonlehtori Panu Halme miettii Twitterissä silmiä avaavasti, etteivät melko vähäisiksi jääneet lisäykset luonnonsuojelulakiin mahdollisesti edes paikkaa metsälain kahdeksan vuotta sitten tehtyä heikentämistä. Siinä vapautettiin jopa kymmeniätuhansia hehtaareita arvokkaita elinympäristöjä hakkuisiin. Näin lakien kokonaispaketti suojelisi luontoa jopa heikommin kuin kymmenen vuotta sitten.

Kun parhaani mukaan tuijotan sitä torsoa joka laista jäi, en usko, että se edes korvaa sitä haittaa joka metsälain heikennyksestä 2014 syntyi. Pitäisi tehdä syvempi analyysi, mutta voi olla että luonnonsuojelulainsäädäntömme oli 2013 luonnon kannalta nykyistä parempi.

— Panu Halme (@PanuHalme) November 30, 2022

Luonnonsuojelulakiehdotuksen parannuksiin kuuluu rannikon avoimien dyynien ja serpentiinikallioiden hävittämis- ja heikentämiskielto. Niiden pinta-ala on yhteensä noin neljäskymmenestuhannesosa Suomesta. Kauniaisten eli Suomen pienimmän kunnan kokoluokkaa olevilla hävittämis- ja heikentämiskielloilla ei liene isoa vaikutusta valtakunnan tasolla. Kovin vähäisiä pinta-alaltaan ovat myös heikommin lakiehdotuksessa mainitut uudet uhanalaiset luontotyypit, kuten tulvametsät ja harjumetsien valorinteet.

***

Sanna Marinin hallituksen tavoitteena oli pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen Suomessa. Hallitukselta odotettiin luonnonsuojelussa paljon, kun hallitusohjelmakin näin lupasi. Perusasiat näyttävät olevan hyvin, kun luontokadon torjuminen koetaan maassamme laajasti kaikkien yhteiseksi tavoitteeksi.

Kaiken piti siis olla selvää ja kunnossa. Suomalaisen luonnon hyväksi tehtävä työ näyttää kuitenkin törmänneen jonkinlaiseen lasikattoon, joka estää merkittävän tason toimet.

Tämä on yllättävää, sillä luonnonsuojelussa saatiin aikaan isoja ratkaisuja 1980- ja 1990-luvuilla, jolloin mahdollisuudet olivat nykyistä ahtaammat. Suomi oli tuolloin vielä aika vanhanaikainen maa, ja esimerkiksi metsäsektorin eli metsäteollisuuden ja metsätalouden merkitys Suomen taloudelle oli moninkertainen verrattuna metsäteollisuuden ja metsätalouden nykyisin yhdessä muodostamaan noin neljän prosenttiin osuuteen bruttokansantuotteesta.

Ilmasto, luonnon monimuotoisuus, virkistyskäyttö sekä puutuotteet ja innovaatiot ovat suomalaisten mielestä neljä tärkeintä metsiin liittyvässä päätöksenteossa huomioon otettavaa seikkaa. Viidenneksi tärkein ovat taloudelliset vaikutukset. Lähde UPM kansalaiskysely. https://www.upm.com/siteassets/documents/responsibility/5-forests/metsakeskustelu/upm-kansalaiskysely-2020.pdf

Suomalaiset pitävät metsien talousmerkitystä vasta viidenneksi tärkeimpänä huomioon otettavana seikana metsiin liittyvässä päätöksenteossa. Kärkikolmikkona ovat ilmasto, luonnon monimuotoisuus ja virkistyskäyttö. Luonnonsuojelulain heikentäjät vetosivat silti juuri metsien talouskäyttöön kohdistuviin kuviteltuihin uhkiin. Näin uhanalaisten luontotyyppien luettelointi estettiin kuuden metsäluontotyypin suhteen. Samalla menivät kaikki alustavasti ehdotetut 79 uhanalaista luontotyyppiä eli yhdeksän uhanalaista luontotyyppiä Itämereltä, 10 Itämeren rannikolta, kahdeksan sisävesi- ja rantaluontotyyppiä, 23 uhanlaista soiden luontotyyppiä, neljä kallioiden luontotyyppiä, 12 perinnebiotooppien luontotyyppiä ja seitsemän tunturiluonnon luontotyyppiä.

Ympäristöministeriö on avannut poistettujen pykälien merkitystä Twitterin ketjussa.

Luonnonsuojelulain uudistus on herättänyt keskustelua.

Suomen lajeista joka yhdeksäs ja luontotyypeistä lähes puolet on uhanalaisia.

Miten luontotyyppien tilannetta parannettaisiin hallituksen esityksellä uudeksi luonnonsuojelulaiksi?

Ketju 1/8⬇️

— Ympäristöministeriö (@yministerio) November 30, 2022

Lyhyesti sanottuna poistettu kohta uhanalaisista luontotyypeistä olisi edistänyt luonnon monimuotoisuutta maankäytön suunnittelussa ja toteutuksessa. Tätä päämäärää pitää luontosuhdebarometrin mukaan tärkeänä 79 prosenttia suomalaisista.

Kirsikkana kakun päälle ympäristövaliokunta vesitti jopa varovaisuusperiaatteen, jonka Suomi lähes 30 vuotta sitten hyväksyi osana YK:n biodiversiteettisopimusta. Lakiehdotus totesi YK:n sopimusta mukaillen varovaisuusperiaatteen edellyttävän, ettei toimia monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen uhan torjumiseksi saa lykätä epävarmuuden periaatteella.

Tämä ei käynyt ympäristölautakunnan kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten edustajille. Tilalle tuli hampaaton muotoilu, jonka mukaan päätöksenteossa kiinnitetään huomiota luonnon monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen uhkaan, vaikkei varmistettua tietoa ei ole. Varovaisuusperiaatteen muuttamiseen reagoi muun muassa Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiaho, joka on juuri osallistumassa YK:n biodiversiteettisopimuksen osapuolten 15. kokoukseen Montrealissa Kanadassa.

Kokoomuksen edustajat perustelivat varovaisuusperiaatteen heikentämistä teoreettisella pelolla siitä, että sen noudattaminen voisi ehkä ”estää investointeja”. Muutoksella ei ole paljoa merkitystä, koska varovaisuusperiaate on vakiintunut muuhun lainsäädäntöön. Perustelussa ollaan kuitenkin jälleen sen äärellä, ettei luonnonsuojelu saisi vaikuttaa mihinkään.

Tätä kirjoitettaessa ei ole varmaa, hyväksyykö eduskunta lain ympäristövaliokunnan kannan mukaisena.

Muokattu 3.12. klo 15.30. Täsmennetty, ettei Montrealin biodivesitteettikokous ole vielä alkanut. Muutettu, että suomalaiset pitävät metsien talousmerkitystä vasta viidenneksi tärkeimpänä (ei neljänneksi tärkeimpänä) seikkana metsiin liittyvässä päätöksenteossa.