Sälskärin majakka valmistui 1868. Kuva: Antti Halkka

Sälskärin majakka ilmaantuu näkyviin yksinäisenä valkeana tornina jo syksyistä taivasta vasten. Sinne vie itämeripäivän retkeni. On leutoa, melkein kesäistä, sillä merivesi on yhä 18-asteista.

Olin täällä Ahvenanmaan luoteisnurkassa viimeksi kesäkuussa. Kaikkialla näkyi silloin saaristolintuja: Ruokit huristelivat ilmassa, lokit ja tiirat elävöittivät pesimäluotojensa kallioita.

Rantaudun Sälskäriin, jonka majakka on ollut automatisoitu jo 71 vuotta. Sitä ennen majakanvartijat ehtivät kuitenkin hoitaa sitä yli 80 vuotta, missä katsannossa automatisointi tuntuukin suhteellisen tuoreelta asialta.

Sälskärin majakka on noin 30 metrin korkuinen.

Elokuun lopussa saaristolinnusto on jo enimmäkseen muualla. Merikotkat ovat sentään näkyvästi läsnä, matkalla tänne näin niitä useita. Majakkasaarella muutama teeri rävähtää ilmaan; teeri on sopivien suurten ulkosaarien pesimälintu.

Merikotka vartiopaikallaan. Kuva: Antti Halkka

Luotojen pesijöistä selkälokkeja näkyy vielä paljon Sälskärin pohjoisluodolla. Huomaan että joukossa on myös viitisentoista nuorta lokkia. Erittäin uhanalaisen lajin jokainen siivilleen noussut uusi edustaja on ilonaihe.

Selkälokit olivat vielä osin pesimäluodoillaan.

Vesillä on muutamana saaristopäivänä näkynyt pesijöistä myös pilkkasiipiä. Tukkakoskeloilla on vanavedessään vielä aivan pieniäkin poikasia. Tukkakoskelo pesii paljon isokoskeloa myöhemmin.

Muutama riskilä vilahtaa avomerellä; ne eivät ole ehkä lähdössä mihinkään. Suomen ympäristökeskuksen talvilintulaskennoissa riskilöitä nähdään näilläkin vesillä yllättävän paljon. Pesimäkolonioidensa edustalle ne kuitenkin ilmaantuvat jälleen vasta kevättalvella.

Eilen näin yhden tiiran ja yhden merikihun, tänään en yhtään. Talvensa nämä lentotaiturit viettävät kaukaisilla merillä päiväntasaajan tuolla puolen. Haarapääskyjä on vielä muutamia noukkimassa loppukesän runsaita hyönteisiä.

Pohjoisesta saapuu sadekuuroja, joiden saattelemana teen paluumatkan Signilskärin lintuasemalle.

Minulle retki oli taas muistutus siitä, miten pesimälinnut tekevät Itämeren kesän. Kun saaristolinnusto on poistunut, huomaa, miten keskeinen se on koko merellemme.  Suomen saaristo on pesimäpaikkana tuhansine sopivine luotoineen yhdessä Ruotsin kanssa koko meren hienoin, kuin lintuja varten suunniteltu.

Olosuhteiden pakosta suurin osa saaristolinnuista viettää meren vuotuista merkkipäivää matkoilla.

Rankka sadekuuro suostui näyttämään vain pätkän sateenkaaresta.

ItämeripäivämerikotkaselkälokkiSälskär

Tilaa Suomen Luonto!

Puhtaan luonnon merkitys hyvinvoinnin edistäjänä on entisestään korostunut koronavirusepidemian hankaloittamassa arjessa.
Tilaamalla Suomen Luonnon tuet Luonnonsuojeluliiton työtä suomalaisen luonnon hyväksi.
Tilaa nyt kotiin kannettuna tai diginä!