Toukokuun alkupuolella hoksasin kotitaloni katolta kalalokin pesän. Se ei sinänsä ollut mikään yllätys, sillä kerrosta alempaa parvekkeelta olin seuraillut lokkien kevätelämää ja huomannut, että ne asettuivat kattojen nurkkiin pesimään. Sen sijaan riemastuin, koska pesään oli erinomainen näkyvyys saunatilojen käytävän ikkunasta.

Kalalokit pesivät monesti yhdyskunnissa, mutta täällä kattojen muodostamassa saaristossa kullakin parilla vaikutti olevan oma kattonsa. Kuva: Anna Tuominen

Kävin silloin tällöin kurkkimassa pesinnän etenemistä, ja 24. toukokuuta pesästä kurkki kolme pörröistä untuvikkoa. Hipsin äkkiä hakemaan kameran. Emoilla oli juuri menossa vahdin vaihto, ja poikaset hyppäsivät äkkiä pesästä kun ruokalähetys saapui. Toisen emon saapuessa toinen lähti vuorostaan matkaan.

Molemmat kalalokki-emot osallistuvat poikasten hoivaamiseen. Kalalokki hautoo noin 25 päivää, joten naaras on muninut juuri huhti-toukokuun vaihteessa. Kuva: Anna Tuominen

Kalalokki oksentaa ruokaa poikasilleen. Liekö tarjolla ollut kalaa vai kenties läheisen pizzerian terassin antimia? Kuva: Anna Tuominen

Kuuntelin parvekkeellani poikasten kerjäävää piipitystä. Ruokatarjoilu myös selvästi pelasi tasaiseen tahtiin. Viikkoa myöhemmin menin jälleen kuvaamaan lintuja. Pesällä ei näkynyt ketään, mutta yllätyksekseni hoksasin poikaset aivan lähellä ikkunaa. Läkähdyttävässä helteessä ne olivat tulleet lepäämään ilmastointiputken heittämään varjoon. Kamerani sulkimen ääni herätti yhden nukkujista.

Poikaset lepäsivät varjossa ilmastointiputken vieressä. Kuva: Anna Tuominen

Emo huomasi kuvaajan ikkunassa ja lensi lähelle tarkkailemaan tilannetta. Peräännyin kauemmas ikkunasta. Kuva: Anna Tuominen

Emot vahtivat poikasiaan herkeämättä, eivätkä suotta. Pieni lokinpoikanen kelpaa ateriaksi monelle muulle linnulle aina variksesta lähtien. Myös harmaalokki ja esimerkiksi kaupungistunut kanahaukka mielivät herkkupalaa. Mahdollisen pedon saapuessa näköpiiriin katoilla alkoi melkoinen äläkkä.

Eräänä päivänä poikasia näkyi vain kaksi. Kurkin muutkin ikkunat läpi ja ehdin jo pohtia, kuka viimeisen on vienyt, mutta seuraavana päivänä kolmikko oli taas koossa. Kuva: Anna Tuominen

Kesäkuun puolivälin tienoilla poikaset olivat jo kasvaneet melkoisiksi roikaleiksi. Siivetkin alkoivat näyttää lupaavilta, ja niiden kantokykyäkin vähän kokeiltiin. Pörröiset untuvat olivat kuitenkin yhä jäljellä.

Noin neljän viikon ikäiset poikaset eivät vielä lennä, mutta testailevat jo siipiään. Kuva: Anna Tuominen

Pari päivää myöhemmin vaativa kerjäys kuuluikin alhaalta pihasta. Poikaset olivat hypänneet katolta ja hajaantuneet eri puolille taloa. Seurasin illalla parvekkeelta, kun emo toi poikaselle ruokaa pihakiveykselle.

Poikaset aiheuttivat jonkin verran häslinkiä opetellessaan lentämään ja elämään suuressa maailmassa. Yksi pakeni viime hetkellä riehakasta koiraa ja oli seuraavassa hetkessä päätyä pyöräilijän alle. Äkkijarrutuksen ansiosta yhteentörmäykseltä vältyttiin.

Eilen huomasin kaksi poikasta taas katolla. Toinen torkkui jo nokka visusti siiven alla, mutta toinen hiippaili vielä ympäriinsä. Pörröisyys oli tiessään, ja höyhenpuku näytti komealta. Lopulta toinenkin lintu asettui (minun silmääni erittäin hankalan näköisesti) katonreunaa vasten torkkumaan.

Luultavasti emojen huolella valitsema pesäpaikka tuntuu niistä turvalliselta nukkumapaikalta. Kauas ei kannata lähteä myöskään siksi, että emot ruokkivat poikasiaan yhä silloin tällöin, vaikka ne etsivätkin osan ruoastaan itse.

Kuvassa poikanen on noin yhdeksän viikkoa vanha. Sen pää on kalalokille tunnusomaisen pyöreä ja nokka pieni. Talveksi osa sulista vaihtuu vaaleampiin, mutta siivet ovat ruskeankirjavat vielä seuraavanakin kesänä. Kuva: Anna Tuominen

Poikaset palasivat vielä nukkumaan vanhan pesän viereen. Kuva: Anna Tuominen