Monille lapsille suo esitellään ensisijaisesti vaarallisena paikkana. Muistan itsekin monta pelottavaa mielikuvaa. Suo on kauhutarinoiden miljöö. Se on pohjaton. Jos suohon uppoaa, se imee onnettoman sisäänsä kuin juoksuhiekka, eikä kukaan koskaan löydä hukkunutta. Murhamiehet upottavat hetteisiin todisteet veriteoistaan ja öisin soilla loimottavat väräjävät virvaliekit.

Kaikki nuo tarinat on väritetty oikein suurella pensselillä, ymmärsin sen kyllä jo lapsena. Jotain ne ovat silti jättäneet jälkeensä.

Rakastan avointa suomaisemaa, pörrääviä korentoja ja käkkäräisiä mäntyjä värikkäiden rahkasammalten lomassa. Vanhan kuusikon lomassa levittäytyvä pehmeä rahkasammalmatto on lumoava näky. Mutta kun pitkokset päättyvät ja sammal vaipuu jalan alla, puntti alkaa tutista.

Monet ovat oppineet liikkumaan soilla jo pienestä pitäen, mutta minä en ole yksi heistä. Missä olisinkaan oppinut? Liian monet suot on ojitettu ja otettu muuhun käyttöön, myös kotiseudullani Muuramessa, vaikka sen nimikin juontuu suomuuraimesta. Tutkailen otsa rypyssä maastokarttoja ja ilmakuvia, mutta etenkään puuttomia suoalueita en onnistu löytämään.

Mikä neuvoksi jännittäjälle? Mistä tietää, milloin suo kantaa ja milloin kannattaa kääntyä takaisin? Entä onko suohon putoaminen vaarallista?

Rohkeutta tuo tietysti kokemus, mutten haluaisi oppia kaikkea kantapään kautta. Esitän kysymykseni rautaiselle suollaliikkujalle, Markku Suoknuutille.

”Yleinen pelko soita kohtaan on täysin turha”, hän sanoo.

Rivien välistä olen ymmärtävinäni, että ajatuskin soiden pelkäämisestä on hupsu. Pohdin hetken, ottaisinko itseeni, mutta neuvot ja vinkit saavat pääni hiljalleen kääntymään. Taitaa se tosiaan olla vähän hupsua.

Jaan nyt saamani neuvot muille kaltaisilleni suokeltanokille:

1. Pue riittävän korkeavartiset kumisaappaat

”Ei ole mitään muuta perusvaatimusta suolla retkeilyyn”, Suoknuuti sanoo.

Etenkään paljain jaloin suolle ei kannata lähteä urheilemaan, sillä turpeeseen voi olla uponnut kaatuneita puita ja oksia.

2. Pidä silmät auki kaikenlaisilla soilla

Soita on vaikka miten montaa sorttia, ja kaikilla niillä voi olla vaikeakulkuisia ja märkiä kohtia, joihin saapas hulahtaa. Esimerkiksi puita kasvava suo ei tarkoita automaattisesti helppokulkuisempaa suota.

Jotain kasvillisuudesta voi kuitenkin päätellä:

”Useinkin muurain eli hilla kasvaa kuivemmilla pinnoilla, niin eihän se upota. Karpalo kasvaa vähän kosteammilla paikoilla”, Suoknuuti kertoo.

Suolla kannattaa valita sellainen reitti, jolla kasvaa saroja ja heiniä ja muuta kasvillisuutta. Niiden juuret kantavat kulkijaa paremmin kuin pelkkä rahkasammal, ja ne viittaavat hiukan kuivempaan kasvupaikkaan kuin pelkkä sammalpatja.

”Kannattaa kävellä pitkin sellaisia mättäitä, joilla kasvaa kanervaa, variksenmarjaa, tupasvillaa ja sen sellaista”, hän vinkkaa.

Pyöreälehtikihokki ja karpalo ovat tuttuja suokasveja. Kuva: Anna Tuominen

3. Tunnista märimmät kohdat ja kierrä ne

”Jos avovesipintaa on nähtävillä tai semmoista mustaa mönjää, niin ne kannattaa tottakai kiertää. Ei niihin nyt hukkua voi, mutta mulia niissä kyllä voi.”

Tarkkana pitää olla myös umpeen soistuvien lampien ja avoimien soiden vesipintojen rannoilla. Niillä sammalpatja voi kurkottaa pintaa pitkin kohti keskustaa, mutta ohuen patjan alla on vielä väljää vettä. Sellaisissa kohdissa sammalpatja voi pettää alta.

4. Jos vajoat suohon, kömmi ylös

Kysyn Suoknuutilta lopuksi, miten syvältä suosta pääsee ylös, jos niin hullusti sattuu käymään.

”Kun ei meikäläiselle oo ikinä semmosta päässyt sattumaan. Lonkan ja polven väliin asti olen kyllä uponnut. Siinä on vain otettava kiinni jostain ja könyttävä ylös. Ei se imemään ala, se on vain märkä ikävä kokemus.”

Tämä on huojentavaa kuulla. Märästä, ikävästä kokemuksesta kyllä tarpeen tullen selviän. Huomaan retki-innostuksen kihisevän mahanpohjassa ja alan heti pohdiskella, tohtisiko viikonloppuna vuokrata auton soista syysretkeä varten.

Selailen vielä hetken karttoja. Muuramen ja Jyväskylän rajalta silmiin osuu kuin osuukin pikkiriikkinen suojelualue, johon on merkitty vielä pienempi avoimen suon läntti. Kyseessä on Natura 2000 -alue, Härkösuo–Hongistonkorpi. Ympäristö.fi-sivujen kuvaus ”Jyväskylän oloissa ainutlaatuista” saa minut hiukan pyörittelemään päätäni. En tiedä, tarkoittaako se samaa kuin ”kaikki muut vastaavat on jo ojitettu”, mutta se minulle ensimmäisenä tulee mieleen. Laitan pienen suon retkipaikkojen bucket listille seuraavaa kotiseuturetkeä varten.

 
Allekirjoitithan jo Suomen luonnonsuojeluliiton kansalaisaloitteen turpeen energiakäytön lopettamiseksi?
Allekirjoita aloite >>
Lisätietoa #irtiturpeesta-kampanjasta >>

avosuosuoretkeilySuotturvallisuusvinkit

Hyvän mielen joululahja!

Anna lahjaksi lumoava luontokokemus ja luonnon hyvää tekevä vaikutus. Tilaamalla tuet luonnonsuojelutyötä.