Muistan, kuinka kävelin pienenä tyttönä pappani kanssa kalaan kotini läheiselle lammelle. Polku lammen rantaan kulki kivikkoisen kedon ja pellonreunametsän läpi. Peltoja erottavan kiviraunion kohdalla minua oli opetettu tömistämään jalkojani kyiden varalta. Tömistelin sinisiä saappaitani, mutta kyitä ei näkynyt.

Lähellä lammenrantaa pappani pysähtyi, nojasi käsiään sarkahousujensa polviin ja pyysi pysähtymään. Polun varressa oli pienikokoinen kyy kiepillä ja pää koholla. Katselimme kyytä turvallisen välimatkan päästä. Se oli kaunis, vaalean harmaassa nahasta erottui selvästi tumma sahalaitakuvio.

Lapsuudessani kyy melko usein tapettiin, jos sellainen osui kohdalle. Papallani ei kuitenkaan ollut sellaisesta aikomustakaan. Hän halusi, että pääsen katselemaan tuota kaunista matelijaa ihan rauhassa. Muistan vieläkin tarkkaan paikan, missä kalapolun varrella pysähdyimme.

Kyyn näkeminen sävähdyttää edelleen. Yleensä kohtaamiset ovat varsin nopeita, kun kyy kiiruhtaa kasvillisuuden sekaan suojaan.

Sahalaitakuvio on varsin näkyvä ja hyvä kyyn tuntomerkki. Siitä on tehty myös tuore tutkimus Jyväskylän yliopistossa tutkijatohtori Janne Valkosen ja akatemiaprofessori Johanna Mappeksen johdolla.

Tutkimuksessa selvisi, että sahalaitakuvio voi auttaa kyytä pakenemaan saalistajilta. Kun kyy lähtee vauhdilla, sahalaitakuvio aiheuttaa visuaalisen illuusion, joka vaikeuttaa saalistajan kykyä hahmottaa liikkeen suuntaa sekä nopeutta.

Tutkimuskokeessa aseteltiin keinotekoisia käärmeitä polun varteen ja seurattiin, kuinka usein ohikulkevat ihmiset havaitsivat niitä. Kävi ilmi, että sahalaitakuvioiset käärmemallit havaittiin harvemmin kuin yksiväriset, kuviottomat käärmeet. Sahalaitakuvio tarjoaa siis kyylle myös suojaa.

Tutkijaryhmä mittasi myös kyiden pakonopeutta ja laski niiden sahalaitakuvion sakaroiden tuottaman niin sanotun välkenopeuden. Kun se ylittää näkökyvyn kriittisen rajan, liikkuva sahalaitakuvio muodostaa katsojalle havainnon yhtenäisestä objektista.

Tämä suomalainen tutkimus kyyn suojavärityksen mekanismeista julkaistiin juuri Animal Behaviour –julkaisusarjassa.

Kyyn nähtyämme jatkoimme pappani kanssa matkaa lammen rantaan ja työnsimme veneen tummaan veteen. Vastarannan kaislikon kupeessa olleessa katiskassa oli pulleita ahvenia ja yksi rapu, joka laskettiin takaisin lampeen. Kotiin palatessa kuljin pappani perässä ja tähyilin polun varsia entistäkin tarkkasilmäisemmin. Kyytä ei enää näkynyt. Se oli kiemurrellut jo matkoihinsa upea sahalaitakuvio suojanaan.

Testaa, kuinka hyvin tunnet maamme mateilijat.

Kyy

Vipera berus

 

  • Tuntomerkit: Koiraan pituus 50–60 senttiä. Naaraan pituus 60–80 senttiä, kapeampi häntä kuin koiraalla. Selän väritys harmaa, harmaanruskea tai musta, sahalaitakuvio, vatsa voi olla vaalea, tumma tai harmaa. Pää litteä ja kolmiomainen.
  • Ravinto: Myyrät, hiiret, päästäiset, sisiliskot sekä sammakot.
  • Elinympäristö: Lämpimät ja aurinkoiset paikat, kuten hakkuuaukeat, kalliot ja peltojen reunat. Viettää talvihorrosta kivelikössä tai maan alla syyskuusta aina huhtikuuhun saakka. Samassa talvehtimispaikassa voi olla useita kyitä.
  • Levinneisyys: Tavataan lähes koko maassa.
  • Tiesitkö? Kyy voi elää 15–20-vuotiaaksi.

Teksti: Johanna Mehtola

Jyväskylän yliopistokyysahalaitakuviosuojaväritysvälkenopeus

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.