Ensimmäinen blogikirjoitukseni tulee Kouvolaan nykyisin kuuluvalta Elimäeltä. Paikkakunta ja erityisesti sen keskustan kupeessa sijaitseva Elimäenjärvi on viime viikkoina ylittänyt uutiskynnyksen useasti.

Eikä ollenkaan suotta, sillä sateisen syksyn myötä 1950-luvulla pelloksi kuivattu järvi on ollut jälleen osittain veden alla ja houkutellut paikalle parhaimmillaan 300 000 Venäjän arktisilta alueilta muuttomatkalla olevaa valkoposkihanhea. Kerääntymä on kautta aikojen suurin.

Luontoharrastajalle hanhipaljouden seuraaminen on elämys parhaasta päästä. Kun vierailin paikalla, oli lintuja kerääntynyt tuhansien lintujen tokkiin eri puolille peltoaukeaa. Ohi purjehtivat merikotkat ajoivat parvia lentoon tuon tuostakin, mutta mitään ne eivät näytteet saavan kiinni, vaikka yrittävät yllätyshyökkäyksiä. Kerrankin seurasin kiikarilla, kuinka vanha kotka kurvasi muina lintuina lähelle maanpintaa, ja hyökkäsi alhaalta päin parvea. Silläkin kertaa tuli vesiperä.

Suurimmillaan parvet ovat niin tiheitä, ettei niistä näe läpi. Taivas on yhtä harmaata, mustaa ja valkoista massaa. Parvet vyöryvät kohti kuin kerrostalon korkuinen hyökyaalto ja kymmenien tuhansien siipien aikaan saama pauhu on valtava.

Yhdeksänvuotias poikani kuvaili näkyä osuvasti tuhansista pikkukaloista pullistelevaksi, kimmeltäväksi ja välkehtiväksi muikkuverkoksi. Hanhiretkeä voikin näyttävyydessään suositella lapsiperheille kiitolliseksi retkikohteeksi.

Talven tultua valkoposkien paluuta saadaan odotella reilu puoli vuotta, mutta huhti-toukokuussa ne taas tulevat takaisin. Vielä saattaa ehtiä Elimäellekin, elleivät lähipäivien talviset säät saa lintuja jo jatkamaan matkaa Pohjanmeren rannikon talvehtimisalueille. Birdlife Suomen lintutietopalvelu Tiiran viimeisin merkintä on sunnuntaina havaitut 200 000 valkoposkihanhea. Itse kävin paikalla viimeksi maanantaina, silloin paikalla oli vielä runsaasti lintuja.