Kuva: Jukka Salmela
Perjantaina ilmestyneessä Suomen Luonto -lehdessä on kuva sienisääskestä, jonka lajinimeksi ilmoitetaan Boletina hymenophalloides. Kerrotaan myös, että se on laji, joka tunnetaan aiemmin vain Japanista, mikä onkin totta. Kuvassa ei ole kuitenkaan B. hymenophalloides.
Kerron, miten virhe syntyi.
Vuonna 2012 pidin hyönteispyydyksiä itärajan tuntumassa Savukoskella, Törmäojan Natura-alueella. Tarkoituksenani oli saada lajitietoa tästä suojelualueesta, jonka hyönteisistä ei tätä ennen tiedetty juuri mitään. Maastokauden jälkeisenä talvena kävin kertynyttä aineistoa läpi. Eräästä purkista havaitsin sienisääskikoiraan, joka ei sopinut mihinkään tunnettuun eurooppalaiseen lajiin. Otus oli äkkiseltään samanoloinen kuin Lapissa yleisenä esiintyvä Boletina borealis. Suvussa Boletina eri lajit ovat ulkoisten tuntomerkkien perusteella (siivet, keskiruumis, jalat, pää) yleensä melko samannäköisiä ja luotettava lajimääritys on mahdollinen vain koiraan sukupuolielinten perusteella. Pohjoismaista tunnetaan 59 lajia tästä suvusta, ja moni laji vielä odottaa tieteellistä kuvaustaan.
Kirjallisuutta läpi kahlatessani osuin japanilaisten tutkijoiden, Sasakawan ja Kimuran, vuonna 1974 julkaisemaan katsaukseen Japanin Boletina-sienisääskistä. Kuinka ollakaan, yksi heidän kuvaamansa laji, B. hymenophalloides, oli melko lähellä törmäojalaista yksilöä. Kirjoitin etikettiin ”nr. [near] hymenophalloides” ja ajattelin, että asiaan pitää palata.
Joitakin kuukausia myöhemmin lähetin tämän yksilön ja muita harvinaisia tai vaikeasti määritettäviä lajeja vanhemmalle kollegalle tarkastettavaksi. Sain häneltä tiedon, että kyseessä on sittenkin B. hymenophalloides. Hienosta havainnosta innostuneena en muistanut, että lajia ei ollut koskaan aikaisemmin havaittu Japanin ulkopuolelta, tai sitä, että olin itse epäröinyt määrityksen suhteen. Mainittakoon, että lajista ei ole muuta julkaistua tietoa kuin alkuperäinen lajinkuvaus, joka sinänsä piirroksineen päivineen on korkeatasoinen.
Lajihavainto liitettiin Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen tiedotteeseen, jossa tämän lisäksi ilmoitettiin Suomelle uudet sieni- ja sammallajit. Tiedote uutisoitiin ainakin Lapin Kansassa, Aamulehdessä ja Turun Sanomissa.
Tammikuun 2014 lopulla sain yhteydenoton Suomen Luonnosta, josta pyydettiin julkaisua varten kuvaa tästä sienisääskestä. Savukoskelainen elukka oli edelleen lainassa, mutta ehdin saamaan sen takaisin ja ottamaan kuvat. Kuvien ottamisen yhteydessä tulin tietysti uudelleen katsoneeksi koirasta. Tajusin, että minulla on tätä samaa lajia myös vuoden 2013 keräyksistä Sallasta, Värriön luonnonpuistosta, eikä se voi olla hymenophalloides…
Heti kun ehdin, otin otuksen uudelleen mikroskoopin alle ja kaivoin mappien kätköistä japanilaisten alkuperäisen julkaisun. Olin edelleen samaa mieltä kuin ensimmäisellä kerralla: lähellä lajia Boletina hymenophalloides. Mutta ei kuitenkaan se. Itse asiassa voidaan suurella todennäköisyydellä otaksua, että Savukoskelta ja Sallasta kerätyt yksilöt kuuluvat toistaiseksi nimettömään, tieteelle kuvaamattoman lajiin. Tämän näkemyksen on hyväksynyt myös tuo vanhempi kollega, joka teki aiemman määrityksen.
Olen pahoillani, että virheellinen lajitiedote levisi maailmalle – syy on minun. Hyvä puoli on se, että tieteelle uusi laji on tavallaan kovempi juttu kuin “vain” Euroopalle uusi. Tieteelle kuvaamattomien lajien löytäminen ei sinänsä ole kauhea yllätys, ei edes hyvin tunnetussa Suomessa, mutta lajien tieteellinen nimeäminen vaatii aikaa, tarkkuutta ja ammattitaitoa.
Jukka Salmela
Kirjoittaja on filosofian tohtori, joka työskentelee suojelubiologina Metsähallituksen Lapin luontopalveluissa. Lisää Salmelan tekstejä Metsähallituksen Rakkaudesta lajiin -blogissa.