Kuva: Wikimedia commons
Kanadalaiset lehdet ja tv-kanavat kertoivat sunnuntaina, että kansallisikoni, rockmuusikko Neil Young lähti kiertueelle öljyhiekkabisnestä vastaan. Young avasi nelipäiväisen Honour the Treaties -kiertueensa arvostelemalla kovasanaisesti Kanadan konservatiivihallitusta, joka tukee öljyhiekan hyödyntämistä. Käytyään paikan päällä Young muun muassa vertasi Albertan öljyhiekka-alueen jälkiä Hiroshimaan, vaikka piti sitäkin laimeasti sanottuna.
Youngin ja pääministeri Stephen Harperin välille syntyi tämän jälkeen laajalti huomattu sananvaihto, kun pääministerin kansliasta kommentoitiin, että ”jopa rock-tähden elämäntapa on, ainakin jossain määrin, riippuvainen tuhansien kovasti töitä tekevien kanadalaisten joka päivä tuottamista resursseista”. Young vastasi ajaneensa paikalle sähköautolla ja kehottamalla Kanadaa keskittymään öljyä korvaavien polttoaineiden kehittämiseen. Sen sijaan Harperin hallitus on muun muassa vetänyt Kanadan pois Kioton ilmastosopimuksesta.
Mitä Young tarkemmin ottaen vastustaa?
*
Viime vuonna julkaistiin kirja Suomi öljyn jälkeen (Into 2013), joka käsitteli öljyhuippua ja öljyn korvaajaksi otettavia energianlähteitä. Kirjan perusviesti on, että useiden hyvin vakavasti otettavien järjestöjen, kuten IEA:n, mukaan öljyhuippu on jo ohitettu tai ohitetaan muutaman vuoden kuluessa. Yhdysvalloissa tuo hetki on nyt ajoitettu näköjään vuodelle 2016. 1970-luvulta lähtien ennustettu öljyn loppuminen on siis koittamassa, mutta ei leikaten, vaan siten, että öljyn tuotanto ei enää lisäänny ja jäljellä olevien öljylähteiden hyödyntäminen käy vuosi vuodelta kalliimmaksi.
Öljyn hintaa kuvaa hyvin hyötysuhde, niin sanottu EROEI. Se tulee sanoista ”energy returned on energy invested” ja kertoo, kuinka paljon energiaa saadaan, kun investoidaan tietty määrä energiaa. Öljyn kohdalla tämä suhde on ollut käsittämättömän hyvä. 1930-luvulla investoimalla yhden öljytynnyrin verran energiaa öljyn poraamiseen saattoi saada jopa sata tynnyriä öljyä takaisin. Siinä raha tiesi paikkansa! Mutta mitään näin runsasta ja tiiviisti pakattua energiamuotoa ei ole öljyn jälkeen tarjolla. Jäljellä olevien öljylähteiden EROEI on sekin painunut 15:1—3:1:n tuntumaan.
Entä kun halpa öljy loppuu?
Juuri sen takia eri puolilla maailmaa on alettu ottaa käyttöön vaihtoehtoisia energiamuotoja. Yhdysvalloista tunnemme liuskekaasun frakkauksen, eli säröstyksen, jota on sittemmin alettu käyttää myös Englannissa, Puolassa ja Venäjälläkin. Australia on nopeasti rikastunut myymällä kivihiiltä Kiinaan. Kanadassa on alettu hyödyntää öljyhiekkaa.
*
Neil Young ajaa LincVoltilla, vanhalla letukalla, joka on muutettu sähköautoksi. Sen käyttövoimana toimii selluloosaetanoli, jota polttamalla auton generaattori voi ladata akut kesken ajonkin. Etanoli onkin varmasti yksi tulevaisuuden energiapaletin palasista, mutta ei välttämättä kovin suuri. Kivihiili, liuskekaasu ja öljyhiekka ovat monille maille toiseksi halvimpia energianlähteitä öljyn jälkeen. Niiden ongelmana on vain, että ne ovat äärimmäisen likaisia.
Öljyhiekan EROEI on erityisen huono, yhden Suomi öljyn jälkeen -kirjan kirjoittajan mukaan 1:4, jos siitä jalostetaan öljyä. Lisäksi öljyhiekan tuotantoalueet ovat kaukana käyttöpaikoista, niiden hyödyntäminen kuluttaa valtavat määrät puhdasta vettä ja lanaa laajoja alueita kuumaisemaksi. Myös elohopeaongelmista puhutaan, ja varsin talvivaaramainen on ainakin tämä Googlen satelliittikuva. Se on juuri siltä alueelta Albertan osavaltiossa, josta Neil Young on kiinnostunut.
Tuossa kuvassa on Shellin hallinnoima ja suurimmaksi osaksi omistama Jackpine Mine, jonka laajentamista vastaan paikallinen alkuperäisväestö, chippewa-intiaanit, käy lakisotaa. Neil Young on liittynyt heidän joukkoihinsa, hän vaatii alkuperäisväestön oikeuksien kunnioittamista.
Kuka lienee vastapuolella? Shell on pörssiyhtiö, jonka hallituksen puheenjohtaja on suomalainen Jorma Ollila.
Neil Young on lähtenyt ristiretkelle Jorma Ollilaa vastaan.