Viimeistään helmikuussa aikuiset maakotkat suuntaavat pesimäreviireilleen. Helmikuussa katsastetaan vanhan pesän kunto ja alueen rauhallisuus. Pesintä jatkuu vanhassa paikassa, jos häiritseviä tekijöitä ei ole. Satunnainenkin huomio voi kuitenkin saada kotkan siirtymään vaihtopesään – siis samalla reviirillä sijaitsevaan toiseen pesään. Usein vaihtopesiä on muutamia, ja jos yhdessä pesintä epäonnistuu, seuraavana vuonna linnut ovat pesimäpuuhissa vaihtopesällä.

Satelliittiseurannassa oleva kotkayksilömme pysytteli ilmeisesti koko talven kotireviirillään. Ensimmäinen paikannus tosin saatiin vasta kun pikkuruisella aurinkopanelilla varustettu lähetin ”heräsi” auringon mukana, helmi–maaliskuun vaihteessa. Jos lintu olisi ollut helmikuussa etelän kierroksella, lähetin olisi herännyt aiemmin. Tästä voitte päätellä myös sen, että kyseinen lintu ei pesi aivan levinneisyysrajan eteläisimmissä osissa Suomea. Suojelusyistä tarkkaa pesäpaikkaa ei kerrota, vaan todettakoon, että Etelä-Lapissa ollaan.

Helmikuun lopun ja maaliskuun alun paikannuksista lähetinkotkan reviiri hahmottuu jo selvästi. Lintu on liikkunut lähes 300 neliökilometrin alueella. Reviiristä noin kolmasosa on soita ja sillä kohoaa useita vaaroja. Reviiri sijoittuu varsin tarkasti suurempien maanteiden väliselle, niin kutsutulle takamaa-alueelle, jossa asutusta on vain vähän. Muutamat talot ja näiden pienet peltotilkut kuitenkin täplittävät kotkamme reviiriä. Alueella on myös järviä, jokia ja lukuisia pikkupuroja sekä poroerotuspaikka. Tästä on hyvä lähteä tarkentamaan kotkamme elämäntilannetta.

Maaliskuussa maakotkat ovat jo vähintäänkin pesän rakennuspuuhissa. Vanhaakin pesää pitää kunnostaa ja komistaa. Myös muninta tapahtuu yleensä maaliskuussa. Tällöin on myös pesinnän herkin aika. Satunnainenkin hiihtelijä, saati moottorikelkkailija, voi maalis–huhtikuussa tietämättään säikäyttää aran linnun pesältään. Silloin munat jäävät vaille suojaa ja paleltuvat nopeasti. Pesintä tuhoutuu. Uusi yritys on vasta vuoden kuluttua. Siksi pesimäalueille ei pidä mennä, vaikka hankikelit houkuttelisivat.

Vanha maakotkanaaras pesällään maaliskuun alussa. Usein pesän päällä on vielä lunta ja linnut kasaavat pesään uuden kerroksen oksia, jotta muninta ei tapahdu jäiseen ja märkään vanhaan pesäkuoppaan. Kuvan kotka ei ole tekstin satelliittiyksilö. Kuva: Olli-Pekka Karlin