Kevät on ruma aika. Siis tämä vaihe keväästä, jolloin lumi sulaa sateiden ja muutaman asteen plussalla pysyttelevien lämpötilojen myötä. Talven selkä ratkeilee niin kuin nahkaansa luovan sisiliskon iho. Se ei ole kaunista, riekaleita siellä täällä, mieltä askarruttavaa keskeneräisyyttä. Mutta kun nahka on luotu, lumi sulanut, alta ilmestyy lopulta hämmästyttävän kaunis lopputulos. Sen voimalla tämänkin kuvan jaksaa ottaa. Vaikka ei se mukavaa ole: tuntuu niin kuin se olisi jotenkin omaa syytä, että kotipiha näyttää noin rumalta. Ohuen lumikerroksen alue lumikasojen ympärillä sulaa, lumi pakenee saarekkeisiin, joiden hupenemista seurataan lähipäivinä.

Otan kuvan kotitaloni yläkerran ikkunasta muutaman päivän välein, ja julkaisen sen täällä Kevät saapuu -blogissani. Pysy kanavalla ja seuraa kuinka kevät tavoittaa Hämeen! Twitteristä löydät minut nimellä @luontomies.