Tarkoitus oli kaataa kolme-neljä vanhaa omenapuun rankaa lumien aikana, mutta lumet lähes sulivat ennen kuin ehdin sahaa käynnistää. No, parempi nyt kuin kesällä kuitenkin. Näkymä siis avartui aika lailla. Mutta kai sen vielä samaksi tunnistaa. Vasta tätä kuvaa ottaessani hoksasin, että lumet lähtivät lopulta todella nopeasti: nurmikko omenapuiden alla tuli näkyviin päivässä-parissa. Aamulla hämärissä, puoli seitsemän maissa, rullaverhon takaa kuului tuttu ääni: mustarastas puhalteli huiluunsa. Ainakaan se ei siis ottanut nokkiinsa, vaikka vein muutaman puun sen puutarhasta. Mustarastas on ehdottomasti eräs tärkeimmistä etapeista kevään tulossa. Kun miettii sydäntalven aamua ja huhtikuun puolivälin aamua samassa paikassa samalla kellonlyömällä, mustarastaan voiman käsittää helposti: kevät on tullut, eikä sen toteamiseksi tarvitse edes avata silmiä.

Otan kuvan kotitaloni yläkerran ikkunasta muutaman päivän välein, ja julkaisen sen täällä Kevät saapuu -blogissani. Pysy kanavalla ja seuraa kuinka kevät tavoittaa Hämeen! Twitteristä löydät minut nimellä @luontomies.