Västäräkistä vähäsen. Kaipa se osuu aika lailla kohdalleen tänäkin vuonna. Pilkoin kaadettujen omenapuiden runkoja ja sahasin oksia poltettaviksi, kun korkeasta koivusta (kuvan oikeassa laidassa) kuului tuttu kevään tervehdys: västäräkki, kevään ensimmäinen näillä tontein! Suomeenhan pyrstönkeikuttajat saapuivat jo joitain päiviä sitten, mutta kotipihassani ensimmäisen kuulin vasta nyt.

Västäräkin ääni on paljon enemmän kuin linnun ääni. Ainakin minulle se on portti johonkin kesään, juomakirkkaan järven rannalle, laiturille, johon aurinko porottaa. Västäräkki ilmestyy paikalle, päästää tirskahduksensa aivan läheltä, parin metrin päästä. Avaan silmäni, ja katselen liikkumatta kuinka keikuttaa pyrstöään. Sillä on ruokaa nokassaan ja pesä jossain sauna-liiterirakennuksen rakenteissa. Koetamme tehdä sillekin tilaa rannassa touhuillessamme, että saisi poikaset siivilleen.

Mutta nyt on vielä kevät. Vuoden ensimmäinen västäräkkini tirskahtaa pihakoivussa, joka heilahtelee lehdettömänä tuulessa. Kesämökin lintu, tullut valmiiksi Afrikasta tänne Suomeen, mittaamaan sitä hetkeä, jolloin kesään on matkaa enää vähäsen.

Otan kuvan kotitaloni yläkerran ikkunasta muutaman päivän välein, ja julkaisen sen täällä Kevät saapuu -blogissani. Pysy kanavalla ja seuraa kuinka kevät tavoittaa Hämeen! Twitteristä löydät minut nimellä @luontomies.