Nimet ovat lähellä toisiaan, kyky varastoida ruokaa piiloihin ja löytää se myöhemmin on myös yhteinen, molemmat vaeltavat Siperiasta, mutta linnut ovat ulkonäöltään varsin erilaiset. Vuorossa on pähkinänakkeli. Pähkinähakista kirjoitin 30.9.2020.
Pähkinänakkeli, itäinen alalaji. Kuvat: Samuli Haapasalo
Pähkinänakkeli on vilkas ja touhukas. Se juoksee puunrunkoa ylös alas. Ääniäkin sillä on monia. Ja lisää se omaksuu matkimalla taitavasti. Pähkinänakkeli on vaeltanut Siperian taigametsistä Suomen syksyyn.
Siperialaisen erottaa kokonaan vaaleavatsaisena eteläisemmästä nakkelin alalajista. Keskisen Euroopan nakkelilla on pikkuisen punaruskeaa höyhenistöä takana kyljillä. Siperialaisellakin punaruskeaa on, mutta vain pyrstön alla alaperässä. Tuntomerkit voivat sekoittua kun on kysymys alalajeista.
Siperian nakkeli voi pysähtyä nauttimaan pihapiirin lintulaudan tai ruokintapaikan antimista. Eräs ornitologiystäväni oli laskenut pähkinänakkelin keräävän nokkaansa 15 kuorittua auringonkukan siementä kerralla.
Kuvissa ”veljekset”. Siperialaisen kuva on viime viikolta Suomesta (yllä), eurooppalaisen syyskuulta Virosta (alla).
