Kuu mollotti tyytyväisenä tähtien kirjomalla tyynyllä, ja illan pimeys oli levinnyt maiseman ylle kuin raskas palttoo. Ilma tuntui seisovan. Kuun terävä valo valaisi kirkkaasti pihakoivun ruskassa kylpevän latvuksen.
Näkymässä oli jotain satumaista. Seisahduin katselemaan ympärilleni. Satumaiselta kuulosti myös äänimaailma: oli hiirenhiljaista! Ei lentokoneita, autoja, mopoja, moottorisahoja, perämoottoreita. Sellaista hiljaisuutta en muista kokeneeni omalla kotipihallani Itä-Uudellamaalla moniin vuosiin. Olin riemuissani ja samalla pidätin hengitystäni, etten metelöisi liikaa. Kiireesti patistin lapsiakin käymään edes rappusilla kuulostelemassa hiljaisuutta.
Pian eteläiseltä taivaalta alkoi kuulua lentokoneen lähestyvä jylinä ja hiljaisen hetken lumous särkyi helähtäen pimeään iltaan. Mutta siitä jäi upea, vahva muisto.

Euroopan ympäristökeskus (EEA) on kartoittanut Euroopan hiljaisia alueita ja viimeksi tietoja on päivitetty 2016. Hiljaisuusindeksiä (QSI) kuvaavassa kartassa Suomen yllä on tummanvihreä nuttu: mitä enemmän vihreää, sen hiljaisempaa. Euroopan hiljaisimmat valtiot löytyvät Pohjoismaista: Islanti, Norja, Ruotsi ja Suomi.
Yli 55 desibelin melu on määritelty terveysvaikutusten riskirajaksi. Maailman terveysjärjestön mukaan jopa 40 prosenttia eurooppalaisista altistuu tällaiselle epäterveelliselle melulle. Suomessakin altistujia on jo noin 15 prosenttia.

 

 
Kova melu aiheuttaa stressiä, häiritsee unta, lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä ja heikentää henkistä hyvinvointia. Nämä vaikutukset on todettu ihmisillä, mutta melu vaikuttaa myös luontoon, esimerkiksi lintujen muuttoreitteihin sekä eläinten lisääntymis- ja ruokailualueiden valintaan.
Vaalitaan ja vaaditaan siis hiljaisuutta koko luonnon puolesta. Viime sunnuntaina 8. lokakuuta vietettiin hiljaisuuden merkkipäivää Hiljan päivää, mutta kyllä hiljaisuutta on syytä edistää ja juhlistaa vaikka joka päivä.