36/2021

Yksi kalasääsken erikoisuus on, että se ei oikeastaan koskaan laskeudu maan pinnalle. Se on lennossa. Istuu puun latvaoksissa. Metsässä tai suolla se rakentaa puun latvaan pesän paksuista oksista. Joskus se rakentaa suuren pesänsä myös järven selällä korkean kiven päälle. Oksat kalasääski katkaisee lentämällä niitä päin ja tarttumalla kynsillään. Kalaan se iskee voimakkaat kynnet edellä ja mätkähtää räiskyen vesiin. Kalasääski viipyy syöksyn jälkeen vedessä vain joitakin sekunteja ja nousee saalis kynsissään ilmaan. Mutta se ei istu koskaan alhaalla maassa!

Kalasääsken siivet ovat huomattavan pitkät ja kapeat. Sen jalat sopivat täydellisesti kalanpyyntiin. Sieraimet sulkeutuvat syöksyssä vesiin.

Vedestä nouseminen vaatii energiaa ja taitoa, mutta se käy kuitenkin aika sutjakasti. Lentoon noustuaan kalasääski hetken lennettyään ravistaa liiat vedet höyhenpuvustaan. Kalasääski syö käytännössä 100 %:sti vain kalaa, joskus yksittäisen sammakon tai vesimyyrän. Lintu käy tyypillisesti kalassa matalilla lahdilla. Moni kalalaji sopii sääksen saaliiksi, yleensä saalis on alle puolikiloinen.

Naaras viettää hautomis- ja pitkän pesäpoikasajan pesällä, jonne koiras ruokkii sitä. Kalasääsken talvehtimisalue on keskisen Afrikan läntisellä rannikolla. Syysmuutto on nyt käynnissä.

Sääksen geeniperimä on ”erilainen”. Maailman yli 10 000 lintulajin joukossa sadan eniten omanlaisensa joukossa. Monessa kielessä kalasääskeä kutsutaan nimellä kalakotka, esim. viroksi kalasääski on kalakotkas.

Aina ei tule saalista ja sääksi nousee vedestä tyhjin kynsin.

Kalasääski on myös kosmopoliitti, hyvin laajalle eri mantereille levinnyt, mm. Australiaa myöten. Skotlantiin se on palannut aktiivisin suojelutoimin.

Suomen kalasääskikanta on kansainvälisesti arvioiden aika suuri, mutta silti silmälläpidettävä, melko vakiintuneesti noin 1200 – 1300 paria, etelästä Utsjoelle.

Kalasääskeä lienee aikanaan pidetty Suomessa pyhänä lintuna. Eri puolilla Suomea on sääksestä periytyviä paikannimiä, kuten vaikkapa Sääksmäki, kunta Hämeessä.

Linnun uhat ovat pesimäaikainen häiriö – kalasääski nousee jo kaukaa pesältään – ja sopivien pesäpuiden puute. Tämäkin vuonna pesäpuita kaatui myrskyissä. Sääksen pesä vaatii lakkapään petäjän. Kun vanhat puut ovat vähentyneet, esim. rengastajat ovat rakentaneet mittavan määrän tekoalustoja latvoihin kalasääsken avuksi. Eräät rengastajat kiipeävät ketterästi pesille latvoihin vielä 80-vuotiaina. Runsaan puolen vuosisadan takaiset ympäristömyrkyt alkavat onneksi olla poistuneet kalasääsken ravintoketjuista. Kalasääski on saanut osakseen aktiivisten lintuharrastajien ahkeran suojelun, myös Sääksisäätiön.

Blogin kuvat olen ottanut toista viikkoa sitten elokuun lopulla Kuusamon Lämsän kylältä, kalanviljelylaitoksen jokiuoman rannalla olevista piilokojuista.

Kalasääski eli sääksivuosi luonnossa

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!