38/2021

Kuvasin tänä syksynä kiljukotkan. Näin sen Virossa. Siellä sen nimi on suurkonnakotkas, suomeksi suuri sammakkokotka. Nimi kertoo, että mm. sammakot kuuluvat linnun ravintoon. Sammakoiden väheneminen ei ainakaan helpota harvinaisuuden elämää. Tämä lensi vastaani spontaanisti, en etsinyt sitä.

Pikkukiljukotka, väike konnakotkas, on kiljukotkan pikkuveli. Se on vähän vaaleampi, vähän pienempi, eli erot ovat hyvin suhteellisia. Kiljukotkan olemuksessa tummuus ja rotevuus ja eräät yksityiskohdat ovat havaittavia, mutta olosuhteet vaikuttavat paljon määritykseen. Pikkukiljukotkan olen nähnyt pyytävän myös maamyyriä. Eli kiljukotkien ravinto on toki nimeä monipuolisempaa.

Aivan oman ongelmansa määritykseen tuottaa, että tuiki harvinainen (iso)kiljukotka ja runsaampi pikkukiljukotka myös risteytyvät. Moni kiljukotka onkin hybridi. Kuvaamanikin on aavistuksen vaalea kiljukotkaksi. Varmin tunnistus on tehtävissä geneettisesti.

Tämä yksilö oli rengastettu, sen havaitsin kuvatessa. Ja kun tutkin kiljukotkalajia tietokoneella, hämmästys oli melkoinen. Jotakin punaista osui silmääni linnun selässä.

Linnulla olikin lähetin matkassa! Poikasena, rengastettaessa, kiljukotka oli saanut lintutieteellistä tutkimusta ja suojelua varten uutta teknologiaa mukaansa. Samoin sen DNA oli selvillä: kiljukotka. Hauska kohtaaminen!