35/2021

Viimeksi odotin susia tammikuulla -20 C asteen pakkasessa kaksi ja puoli päivää. Sitten tuli muutaman sadan metrin päässä olevaan metsänreunaan lumessa kahlaamaan kolme sutta, alfauros ja ilmeisesti kaksi edellisvuotista nuorta.

Kun eräs lintumiesystäväni sanoo minun käyttävän tuhlailevasti ”tsäkää”, onnea, taisin taas käyttää viime viikolla.

Istahdin Kuhmossa piilokojuun, kamerat asemiin ja katse metsänreunoihin. Yllättävän helposti erotin suden saapuvan. Kauniin värinen ruskeanharmaa turkki erottuu vihreästä ja jo myös kellertävästä heinästä ilman kiikariakin heti kun susi vilahteli metsän siimeksessä tullakseen suolle.

Susi juoksee oikein laukalla suolla, välillä pysähtyy hieman tarkkailemaan ja taas kiitää tiehensä.

Vaikka juoksu oli hienoa katseltavaa ja kuvattavaa, vinoilen kuiskaten retkikaverilleni jo tunnin kuluttua: ei ole pitkään aikaan näkynyt sutta. Ja eiköhän hetken päästä metsän reunasta juokse suolle – vähän ensimmäistä rauhallisemmin – kaunis ruskean ja harmaan kirjava susi. Ensin se esittää hyvin luonnollisen olemuksensa suon kellastuvissa heinissä. Pian se kiertelee aika lähelläkin ja tutkii ympäristöä. Susi liikuskelee rauhallisen oloisesti. Se on kaunis kuin kaunein koira, geneettisesti samaa lajia.

Välillä suolla käy löntystelemässä yksittäinen karhu. Ahmakin kiertelee metsän reunoissa, mutta se ei uskaltaudu aukealle. Myöhemmin illalla näen vielä vähän etäämmällä yllättäen ketun, joka ei yleensä liiku karhujen, susien eikä ahmojen lähellä.

Menee kolme tuntia. Ilta hämärtyy. On oikeastaan jo aika pimeää. Äkkiä kaksi sutta juosta hölkyttelee suolla. Ne kerkesivät jo hieman metsänreunaa lähemmäksi ennen kuin huomasin ne pimeässä.

Olen vaihtanut objektiivin taakse hämärään hyvin sopivan kameran rungon. Vanha konsti eli paksu monen kilon hernepussi antaa liikahtamattoman tuen. Saan kuvattua susia hyvinkin pitkillä valotusajoilla ja 3200 ASAn valotuksella.

Toinen saapuvista susista on seudulla asustavan lauman alfauros, vaalea, kaunis, sävyisä eläin. Ainakin kaksi muuta ovat edellisen vuoden nuoria susia.


Lauma asustaa rajan lähellä ja rajan takana Kuhmon erämaissa. Lauman eli alfaparin perheonni on tuonut maailmaan poikasia useampana vuonna. Lauma on elinvoimainen ja hyvinvoiva. Kun se saa luontomatkailuyrittäjältä syötävää luontaisella haaskalla, jäävät susilta enemmät hirvetkin kaatamatta. Vain kovimmilla pakkasilla suden hampaat eivät pysty syväjäätyneeseen possuun.

Piilokojuilla käyvät sudet antavat myös hyvää tutkimustietoa susista, näyttävistä ja kauniista eläimistä. Tyypillisiä suden perhelaumoja oli Suomessa Luonnonvarakeskuksen (Luke) laskentojen mukaan viime keväänä noin 32–38 ja susipareja noin 18–25. Näistäkin osa asustaa raja-alueella ja viettää suurimman osan ajastaan rajan takana. Susi on edelleen erittäin uhanalainen. Suden pienen kannan geeniperintökin on kapea, geenivaihtoa tulee aikaisempaa vähemmän idästä; lännestä tai pohjoisesta ei lainkaan. Susikanta on 2000-luvulla vuoroin kasvanut ja vähentynyt. Susien kokonaismäärä Luken kevään 2021 arviossa oli 279–321 sutta koko maassa.

Metsiemme komea, erittäin uhanalainen susi ansaitsee ja tarvitsee suojelun.

susivuosi luonnossa

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!