41/2024

Monen linnun kaupunkilaistumisen indisoi osaltaan luonnonympäpistön, erityisesti metsien monimuotoisuuden edelleen huonontuvaa tilaa. Puistojen suuret puut tarjoavat pesimäpaikkoja muun muassa kanahaukalle. Uutta saalista on myös tarjolla esimerkiksi kani ja sepelkyyhky. Cityhuuhkaja on tuttu, kalliojyrkänne löytyy joskus rakennuksista. Sibeliuspuistossa voi nähdä loppusyksystä vaelluksella olevan hiiripöllön.

Kaupunkiympäristöön on syntynyt kuin ”varkain” tärkeitä vihervyöhykkeitä. Otetaan esimerkki pääkaupungista Helsingistä. Vantaanjoki on hyvä viherkäytävä, vaikka kapea. Joen ylittää 110 kilovoltin voimalinja lähellä Viikkiä ja jokisuistoa. Voimalinjan suojametsät johtavat Taivaskalliolle ja edelleen Pirkkolan suuntaan keskuspuiston yhteyteen. Pikkukosken alapuolella lähellä joen viimeistä mereen laskevaa koskea vihervyöhyke kohtaa rauhoitetun ja vanhenevan metsäalueen. Yksittäisinä ehkä merkityksettömän tuntuiset palaset sekä omakotitalojen puutarhat muodostuvat kokonaisuudeksi joka parantaa merkittävästi kaupunkiympäristöä. Myös alueen linnusto on yllättävän runsas ja monipuolinen.

Luonnollisesti kehittyneen, kaavalla suojatun metsän ruskaa Koskelassa

Kaikki nämä ovat merkityksellisiä kaupungin ja sen asukkaiden ja silloin myös kaupungin kilpailukyvyn kannalta. Ihmiset kaipaavat ja tarvitsevat lähiluontoa. Jos kaupunkirakenne on monipuolinen ja elävä, se on myös asuinympäristönä aivan toinen kuin luonnoton ja puistoton.

Samaan aikaan metsät nuorenevat ja yksipuolistuvat. Puut korjataan kovin nuorina. Hakkuuaukeat pirstovat metsäalueita. Harvennushakkuutkin ovat usein liian voimakkaita. Vanhaa metsää on eteläisessä Suomessa enää hyvin vähän. Monimuotoisuus on aidosti kriisissä. Mitä se merkitsee metsän ekologialle. Vähänkin pitemmällä tähtäimellä Suomelle tärkeä metsätalous kärsii ja voi kriisiytyä, sillä yksipuolinen metsäluonto on altis myös erilaisille tuhoille. Ja minkä riskin tämä kehitys tuottaakaan puulle keskeisenä luonnonvarana Suomessa ja metsäteollisuuden raaka-aineen saannille. Entä miten muuttuu hiilitaseemme.

Hyvä kaupunkimiljöö on merkittävä asia kaupungille, sen asukkaille ja hyvinvoinnille. Se antaa myös monelle muulle elolliselle tilaa. Metsien tilaa ja yksipuolista rakennetta se ei kuitenkaan korvaa. Mutta se tarkoittaa, että kaupunkiympäristöä on ymmärretty kehittää. Samalla se indikoi mitä luonnonympäristössä tapahtuu, kun kaupunkiympäristö saa aivan uusia tulokkaita, sellaisia, joita ei ennen ollut eikä kuviteltu saapuvan metsistä taajamiin.

Kun kaavamerkinnän mukaisesti luonnontilaisena säilytettävä metsä on kasvanut vanhaksi arvokkaaksi metsäksi, kaavamerkintänä on toiminut. Kaavamerkintänä tuo luonnontilainen puisto on siis tärkeä. Harvennettu kaupunkimetsä menettää usein hetkessä monimuotoisuuden.

Kaupunkisuunnittelun synnyttämät hienot kaupunkipuistot ovat kovin merkityksellisiä. Hyvä suunnittelu, suojelu ja hoito kasvattaa niistä merkittäviä kaupunkimiljöön osia. Puisto ja metsä eivät kilpaile, ne täydentävät toisiaan.

Hiiripöllö Sibeliuspuiston syksyssä

Suuri Sibeliuspuisto sekä siihen liittyvä Mechelinin- ja Topeliuksenkatujen välinen Topeliuksenpuisto ovat hieno esimerkki hyvästä monilajisesta ja eri ikäisistä puista ja pensaista ja kukkaistutuksista muodostuvasta kaupunkipuistosta lintuineen keskellä kaupunkiasumisen ja kaupunkimiljön ydintä, sitä luomassa.

Topeliuksenpuisto