Hyvä kaupunkimiljöö on merkittävä asia kaupungille, sen asukkaille ja hyvinvoinnille. Se antaa myös monelle muulle elolliselle tilaa.

Pehmeään lumeen tallentuneesta saalistusjäljestä voi jonkin verran päätellä, mikä pöllö on ollut kyseessä.

Tuiskuinen, voimakas lumimyräkkä loi aivan erityisen tunnelman hiiripöllön metsään ja suolle. Hiiripöllö on aiemmin tunnettu myös nimellä hiiriäispöllö ja haukkapöllö. Se on erityisesti Lapin ja Itä-Suomen pöllö.

Metsämyyrä joutuu piiloutumaan kylmältä ja pedoilta, mutta sen arkiaskareista jää jälkiä.

Juuri nyt city -pöllönä on hiiripöllö.

Syksyn viivyttelijöiden etsiminen antaa sisältöä hiljenevässä luonnossa. Viivyttelevien lintujen joukossa on monta mielenkiintoista lajia.

Vaikuttava tilataideteos Hiljainen kansa katselee kulkijaa Suomussalmelaisella turveniityllä. Syntyvät ajatukset ovat moninaiset.

Pöllöt ovat tosi kiehtovia lintuja. Syksyisin voi olla mahdollista nähdä montaakin pohjoisen pöllölajia myös etelässä. 

Pöllöjen hienot soidinhuudot kuuluvat jo nyt talvi-iltojen hämärissä. Pöllöretki ei ole ollenkaan pöllömpi juttu.

Pöllöjen kiintoisasta sukukunnasta hiiripöllö on siitä hauska, että se liikkuu päivällä. Kun hiiripöllöllä lisäksi on pöllöksi aika pitkä pyrstö, vatsassa selvä poikkijuovitus ja se lentää aika suoraviivaisesti, on sitä aiemmin osuvasti kutsuttu myös haukkapöllöksi.

Etelä-Suomessa kannattaa nyt pitää silmänsä auki hiiripöllöjen varalta. Nämä tuikeailmeiset kaverit ovat tänä syksynä liikkeellä poikkeuksellisen aikaisin.

Hiiripöllö on Suomessa pohjoinen pöllölaji, jonka vakituisinta aluetta ovat Lappi, Peräpohjola, Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu. Hiiripöllö on haukkamaisen pitkäpyrstöinen, solakka pöllö. Hiiripöllön soidinääni on nopeaa pulinaa ”ululululu…”, joka voi välillä hieman nousta ja laskea. Opi tunnistamaan hiiripöllön ääni!