Tuiskuinen, voimakas lumimyräkkä loi aivan erityisen tunnelman hiiripöllön metsään ja suolle. Hiiripöllö on aiemmin tunnettu myös nimellä hiiriäispöllö ja haukkapöllö. Se on erityisesti Lapin ja Itä-Suomen pöllö.
Kuvat: Samuli Haapasalo
Vanha haukkapöllö nimi tulee siitä, että hiiripöllön lento, siivet ja pyrstön pituus ja vatsan juovituskin muistuttavat varpushaukkaa. Haukan tuo mieleen myös se, että hiiripöllö on päiväpöllö.
Hiiriäispöllö lähestyy jo vakiintunutta hiiripöllön nimeä. Pöllön ravinnon perusteella nimen voisi oikeastaan olla myyräpöllö. Metsämyyrä on yleensä pöllön tärkein ravinto, metsäsopulikin niinä vuosina, kun sitä esiintyy runsaasti. Voipa tiainenkin joutua hiiripöllön saaliiksi. Jos ruokaa on runsaasti tarjolla, hiiripöllö kätkee saalista pahan päivän varalle puiden koloihin. Jos hanki on jäässä, pöllö voi turvautua kätköihinsä.
Tämän hiiripöllön tapaamispaikkaan osui kunnon vanhanaikainen lumipyry tuulineen ja tuiskuineen. Lumituisku loi erityisen tunnelman hiiripöllön taigametsään Kainuussa. Paikoin melko avoinkin räme ja sen vaihtelevat havupuiset reunametsät lukuisine keloineen loivat hyvin kauniin talvireviirin pöllölle.
Metsän tummeneva salamyhkäisyys sekä hiiripöllön pärjääminen vaikeissakin olosuhteissa ja sakeassa lumituiskussa tallensivat hienon tunnelman mielen sopukoihin ja kameran muistiin.