Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Tunnelmaa lumituiskussa hiiripöllön kelometsässä ja suolla
Tuiskuinen, voimakas lumimyräkkä loi aivan erityisen tunnelman hiiripöllön metsään ja suolle. Hiiripöllö on aiemmin tunnettu myös nimellä hiiriäispöllö ja haukkapöllö. Se on erityisesti Lapin ja Itä-Suomen pöllö.
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Kuvat: Samuli Haapasalo
13/2023
Vanha haukkapöllö nimi tulee siitä, että hiiripöllön lento, siivet ja pyrstön pituus ja vatsan juovituskin muistuttavat varpushaukkaa. Haukan tuo mieleen myös se, että hiiripöllö on päiväpöllö.
Hiiriäispöllö lähestyy jo vakiintunutta hiiripöllön nimeä. Pöllön ravinnon perusteella nimen voisi oikeastaan olla myyräpöllö. Metsämyyrä on yleensä pöllön tärkein ravinto, metsäsopulikin niinä vuosina, kun sitä esiintyy runsaasti. Voipa tiainenkin joutua hiiripöllön saaliiksi. Jos ruokaa on runsaasti tarjolla, hiiripöllö kätkee saalista pahan päivän varalle puiden koloihin. Jos hanki on jäässä, pöllö voi turvautua kätköihinsä.
Tämän hiiripöllön tapaamispaikkaan osui kunnon vanhanaikainen lumipyry tuulineen ja tuiskuineen. Lumituisku loi erityisen tunnelman hiiripöllön taigametsään Kainuussa. Paikoin melko avoinkin räme ja sen vaihtelevat havupuiset reunametsät lukuisine keloineen loivat hyvin kauniin talvireviirin pöllölle.
Metsän tummeneva salamyhkäisyys sekä hiiripöllön pärjääminen vaikeissakin olosuhteissa ja sakeassa lumituiskussa tallensivat hienon tunnelman mielen sopukoihin ja kameran muistiin.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Viime viikon arkipäivät olivat varsin mielenkiintoiset Viron Läänemaalla. Yöllä pikkupakkasta, päivät nollan vaiheilla, pelloilla aivan valtavasti töyhtöhyyppiä, suuria tundrahanhiparvia, joukossa metsähanhia ja valkoposkihanhia; ja rannoilla paikallisia merihanhia. Suosikkini pikkujoutsenet olivat myös mukavasti liikkeellä. Rastaat ja peipot tekivät tuloaan. Suuri muutto odotuksissa.
Nyt on vielä hetken omenapuiden keväthoidon aika. Puiden latvaosissa on melkoinen määrä vesivesoja, jotka tulisi poistaa. Työn voi tehdä itse, mutta hyviä ammattilaisia on tarjolla. Ei kannata pudota puusta. Entä milloin patoutunut lintujen kevätmuutto voimistuu? Tämä aamu näyttää lupaavalta.
Blogissa kurkistetaan kolmen hienon pikkulinnun saapumiseen muutolta huhtikuun edetessä. Nämä kaikki on kohdattu ja kuvattu puutarhasta. Sieltä ne voi kevätmuutolla löytää, ehkäpä tänä aamuna?!
Nyt maaliskuulla raikaa keväthankien metsissä tikkojen soidinrummutus. Varsinkin sopivilla hankikannoilla voi hiihdellä rummutuksen jäljillä, ehkäpä kulkea jalankin. Myös muut tikkojen äänet tulevat tutuiksi.