Amerikkalainen lintujensuojelujärjestö Audubon Society on aloittanut projektin, jossa maalataan muraaleja, eli suurikokoisia katutaideteoksia ympäri New Yorkia. Teosten aiheina ovat ilmastonmuutoksen uhkaamat lintulajit. Lajeja on tarkoitus maalata 314. Tähän mennessä 100 teosta on valmistunut. Projekti toteutetaan hyväntekeväisyytenä, kuka tahansa pystyy sitä tukemaan tai tarjoutumaan maalariksi.

Muraaliprojektin aihe ja toteutustapa ovat ajankohtaiset, ja mikä parasta, teokset ovat kaikkien nähtävillä. Niiden pariin ei tarvitse erikseen hakeutua, ne ovat siellä, missä ihmisetkin, eikä maalausten näkemisestä tarvitse maksaa. Lintukuviin törmäävät hekin, jotka eivät välttämättä muuten ole luonnosta tai linnuista kiinnostuneita. Vaikka aihe on huolestuttava, se on tärkeä, ja teemaa lähestytään lintujen kauneuden ja monimuotoisuuden kautta. Tämä onkin taiteen hienoimpia mahdollisuuksia luonnonsuojelussa – se tavoittaa uusia yleisöjä.

Omia suosikkejani ovat nimimerkin Lunar New Year maalaama amerikansirohaukka ja George Boorujyn ”kerttulijengi”,  jossa poseeraavat sypressi-, ruskokruunu-, loistoviuhka-, rusoposki- ja teksasinkerttulit, ikäänkuin uhmakkaana, rinta rinnan.

Kuvat eri linnuista konkretisoivat uhan: nämä lajit voimme menettää. Samanlaisen sarjan muraaleja haluaisin nähdä Suomessakin.

Lista lajeistakin on jo olemassa. Tutkijat Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta ja Raimo Virkkala Suomen ympäristökeskuksesta julkaisivat vuosi sitten tutkimuksen lintujen runsauden ja levinneisyysalueiden muutoksista viimeisen 20–30 vuoden aikana. Tutkimuksen mukaan Suomen lintulajit ovat siirtyneet keskimäärin 1,6 kilometriä pohjoiseen vuodessa. Siis vuodessa! 25 vuodessa se tekee 40 kilometriä. Lisäksi 235 tutkitusta lintulajista 77 kanta on pienentynyt. Näistä lajeista 21 on sellaisia, joiden levinneisyysalue on sekä kutistunut että siirtynyt kohti pohjoista.

Eniten pohjoista kohti vetäytynyt on suosirri, jopa 265 kilometriä. Yli sata kilometriä pohjoista kohti siirtyneiden lajien listalta löytyy lapinuunilintu, järripeippo, hiiripöllö, riekko, urpiainen, pohjansirkku ja keltavästäräkki. Lajeja, joiden levinneisyysalue on siirtynyt vähintään 15 kilometriä, ovat vesipääsky, liro, jänkäsirriäinen, sinirinta, heinätavi, lapinsirkku, pikkutylli, metso, jouhisorsa, lapasorsa, alli, taviokuurna ja pulmunen.

Pikkutylliä ja heinätavia lukuun ottamatta lajit kuuluvat Pohjois-Suomen pesimälajistoon. Mitä lajeille käy, jos ne lopulta vetäytyvät pois maastamme?

”Lajit pakenevat Suomesta Norjan ja Ruotsin puolelle kohti tuntureiden lakialueita”, Lehikoinen sanoo.
”Myös Venäjällä on mantereisempi ilmasto, mikä voi auttaa joitakin lajeja. Mutta jos lajit ovat erikoistuneet elämään soilla, kuten vaikka jänkäsirriäinen, niin sopivia aapasoita ei idempänä Venäjällä ole”, Lehikoinen lisää. Kaikille lajeille pakopaikkaa ei siis ole olemassa. Jos ne katoavat, voimme nähdä niitä ainoastaan museoissa – ja ehkä katutaiteessa.

Kuva: Helsingin Itä-Pasilasta löytyy upea huuhkaja, jonka on maalannut helsinkiläinen kuvataiteilija Jussi TwoSeven. Kuva: Jussi TwoSeven