Härkäpapu, salkopapu, pensaspapu, ruusupapu, virnakasvit, hernekasvit, palkokasvit, leikkopapu, silpoherne, sokeriherne, taitepapu, taiteherne… Erilaisia hernekasveja (Fabaceae) eli palkokasveja on valtavasti. Mielestäni jokaisessa puutarhassa ja kaikilla kasvimailla olisi hyvä olla niitä kasvamassa! Ruokalautasella ne ilahduttavat paitsi makunsa takia, myös siksi että ne sisältävät runsaasti proteiinia. Puutarhassa palkokasvit, eli palkokasvien kanssa symbioosin muodostavat typensitojabakteerit, keräävät typpeä ja luovuttavat sitä myös muiden kasvien käyttöön. Tämä tekee palkokasveista erityisen ja hyvän kumppanin typpipitoisesta maasta pitäville kasveille.

Meillä on ollut tänä vuonna erityisen onnistunut palkokasvikesä, kun sekä herneet että erilaiset pavut näyttävät onnistuvan hyvin. Ihan ensimmäisenä keväällä syödään herneenversoja, joita kasvatamme taimien kasvatuksen ohessa. Nämä on tosi maukas lisä lautaselle silloin, kun muuta vihreää ei juurikaan vielä ole.

Härkäpavutkin kannattaisi tukea, sillä ne kasvavat korkeiksi ja palot ovat painavia.

Alkukesän sokeriherneet

Ensimmäisenä kesällä satoa meillä tuottaa sokeriherne (Pisum sativum). Niin sanottuja salaattiherneitä voi syödä kuorineen, ne ovat ihanan rapsakoita ja oivallisia wokkiruuissa ja salaateissa. Norli on meillä hyväksi havaittu lajike näistä kuorineen syötävistä sokeriherneistä, joista saamme satoa jo ennen juhannusta.

Useimmiten suunnittelemme niin, että niin sanotut oikeat herneet eli riivittävät silpoydinherneet kypsyvät heinäkuun puolen välin jälkeen. Lajike on meillä ollut nyt viime vuodet Ambassador, ja hyviä ovat. Alkukesän sokeriherneet ovat usein olleet satoisampia, mutta tänä vuonna tuli tosi kivasti satoa näistäkin. Nämä menee kyllä aina suoraan paloista suuhun, vaikka olisi kiva kokeilla joskus esimerkiksi tuorehernekeittoa. Ne tulee tehtyä sitten pakasteherneistä, nämä on niin herkkua sellaisenaan…

Itse kasvatetut herneet ovat kesän paras herkku.

Hapattamalla helpommin sulavaa

Pakastamme kaikkia palkokasveja talven varalle. Palkokasvit ryöpätään ennen pakastamista, eli käytetään nopeasti kiehuvassa vedessä, jotta rakenne ja väri pysyy pakastimessa hyvänä.

Palkokasveja kannattaa ehdottomasti myös hapattaa, eli säilöä enintään noin kolmeprosenttisessa suolaliemessä. Pavut kannattaa ryöpätä. En mausta hapatettuja herneitä tai papuja lainkaan, jotta niiden omat aromit pääsevät hyvin esiin ja ruoan voi maustaa sitten sitä laittaessa miten haluaa. Hapattaminen tekee kasviksista helpommin sulavia, ja erityisesti palkokasvien kohdalla tämä helpottaa monia. Palkokasvien hiilihydraatit sulavat elimistössä huonosti, mikä saattaa aiheuttaa vatsaoireita. Siksi niiden fermentoiminen etukäteen voi helpottaa oloa ja saada näin pavut ja herneet löytämään entistä useammin tiensä lautaselle.

Härkäpapu uuteen nousuun

Palkokasvit ovat hyvin tärkeässä osassa monissa eri ruokakulttuureissa, kuten Lähi-Idässä, Pohjois-Afrikassa ja Meksikon suunnalla. Etiopiassa asuessani oli hienoa huomata, että myös siellä tarjoillaan ful medames ja nimenomaan aamupalalla. Etiopiassa iso osa ruokakulttuuria on teff-jauhoista tehty injera-leipä ja oli ihan mukavaa vaihtelua, kun tämä sipulin ja tomaattien kanssa paistettu härkäpapumuhennos syötiin ilman tätä lettua.

Hernettä ja härkäpapua on Suomessakin viljelty pidempään kuin esimerkiksi perunaa, ja se on ollut olennainen osa ruokakulttuuriamme vielä 1900-luvun alkupuoliskolla. Nykyisin suurin osa härkäpapusadosta menee Suomessa eläinten ruuaksi, mutta onneksi tämä erittäin ravintorikas kasvi tekee pikkuhiljaa paluuta myös meidän ihmisten lautaselle.

Samaan alkaa silpoydinherneiden kypsyessä käynnistyy myös härkäpapujen (Vicia faba) ja taitepapujen (Phaseolus vulgaris) kausi. Myös koristeellisia, köynnöstäviä ruusupapuja (Phaseolus coccineus) voi kasvattaa eteläisemmässä Suomessa. Mikä palkokasvien yltäkylläisyys! Meillä on härkäpapulajikkeina Ratio ja Hangdown, joista saamme satoa peräkanaa.

Pavut eivät kaipaa paljoa maustamista

Vihreissä pavuissa suosittu lajike Marona on myös meidän luottopapu. Palot ovat vihreät ja pyöreät. Vihreitä papuja joutuu hieman etsimään penkistä ja joskus olemme kokeilleet myös violetteja ja keltaisia taitepapuja. Huomaamme kuitenkin palaavamme Maronan pariin aina uudestaan. Sanguigno puolestaan on leveä- ja litteäpalkoinen borlottipapu, joka tekee todella kauniit palot ja pavut, joissa on vaaleanpunaista marmorikuvioita. Sanguignojen annamme useimmiten kasvaa niin, että syömme pavut riivittynä. Mutta nämäkin voi kyllä halutessaan syödä aikaisemmin palkoineen kaikkineen. Vihreät pavut ovat parhaimmillaan heti keittämisen jälkeen voin, suolan ja uusien perunoiden kanssa.

Kastanjanmakuiset hiiret

Viime kesänä sain meille monivuotista hernekasvia mukulanätkelmää (Lathyrus tuberosus). Nyt en ole ihan varma, onko se vielä hengissä… Mutta täytyy syksyn tullen kaivaa, josko maasta löytyisi ilmeisesti pienten hiirten mallisia tummia mukuloita. Jos tuuri käy ja niitä löytyy, aion kokeilla paahtaa niitä. Koostumus ja maku kuulemma muistuttaa kastanjaa! Uskomattoman moninainen tosiaan on tämä hernekasvien maailma.

Tuoreiden härkäpapujen sisus on aivan erityinen kausiherkku.

Tervetuloa papujuhliin!

Tuoreet härkäpavut ovat hieman työläitä valmistaa, mutta todellakin sen arvoinen herkku. Pavut riivitään paloistaan kuten silpoydinherneet ja keitetään noin 5-10 minuuttia suolavedessä. Sitten voit vielä poistaa vaalean kuoren keitettyjen papujen päältä, ja näin pääset upean vihreän sisuksen äärelle. Kuitenkin nämä vaaleat kuoretkin ovat syötäviä ja ne voi aivan hyvin laittaa esimerkiksi keittoihin mukaan. Jos saat kutsun rapujuhliin, ovat tuoreet härkäpavut erinomainen tuliainen ja vaihtoehto rapujen syömiselle. Niissä on sopivasti näpertämistä ja sisältä paljastuva vihreä kulta sopii erinomaisesti paahtoleivän päälle tillin kanssa hieman muussattuna! Skål!

Yltäkylläistä satokautta kaikille!

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.

Tilaa nyt!